Varman talven merkki + kuulumiset

Talvi on tullut, ei ehkä näytä siltä kun pihalle katsoo mutta kalenteri kertoo tänään olevan  29.11 ja vielä ensimmäinen adventti.

Juoksuharrastusta ajatellen nyt on aika kivaa aikaa. Voi vähän rennommin treenailla, ehkä jopa harrastella muutakin kuin pelkkää juoksua jos pääkoppa sitä vaatii. Minä en ole huomannut mitenkään juoksun aiheuttavan paineita tai ärsyttävän. Edelleen lenkit maistuvat, ihanaa olla kunnossa ja tarkoitan kunnossa olemisella sitä ettei mikään vamma kiusaa tai energiat olisivat lopussa henkisellä puolella.

Uskon tasapainon löytyneen; juoksua kertyy viikossa eniten mutta muonipuolisuutta lisää korvaava (tietysti crossari+Netfilx -yhdistelmä), lihasvoimaa ja -kuntoa kehittää astangajooga ja pilates. Juoksua tukevat lihaskuntosarjatkin teen nykyään pilatespainotteisesti eli hyvällä hengitysellä, tuella, ajatuksella, keskittyen ainoastaan siihen mitä teen ja pitäen koko paketin kasassa. Kuntosali-treenaamisen jätin viime vuoden kokeiluun. Voi olla, että oli vain sattumaa mutta kaikki vammat alkoivat kiusaamaan salin lisäämisestä treeniohjelmaan. Ei tietysti sali yksinään vammoja aiheuttanut mutta liikaa on liikaa; juosta tarvii jos haluaa olla parempi juoksija ja töissä on käytävä, en pysty, enkä halua kummastakaan keventää, joten viimeisenä tullut saliharjoittelu sai jäädä. Lihaksia löytyy ennestään jo hyvin (kestävyysjuoksijaksi), joten massaa ei todellakaan tarvitse salilta hakea. Mulla tomii paremmin oman kropan painolla tehtävät jooga ja pilates-tyyppiset lihasharjotteet, jotka parantavat samalla liikkuvuutta, voimaa ja ryhtiä.. Omia aivoja kannattaa tässäkin taas käyttää eli jos huomaa kuntosalista olevan apua parempiin tuloksiin juoksussa, niin tottakai kannattaa jatkaa ja kokeilemallahan kaikki selviää.

 Eilen menimme juoksuporukalla hakemaan rapputreeneistä voimaa koipiimme Pispalan portaisiin ja voi morjes! Rapputreenissä sykkeet saa helposti maksimiin ja jalat huutamaan armoa. Etenkin jos edellisenä iltana on ollut pikkujoulut ja herkkuja on tullut vedettyä kaksin käsin, voin kertoa, että joka vedon jälkeen meinas edellisillan karkit ja sipsit tulla ylös (vaikken alkoholiin ollut lainkaan koskenut).  Tänään jalat aristelivat lähes yhtä paljon kuin olisi maratonin vetänyt mutta onneksi kevyt lenkki aina hieman palauttaa jumiset koivet.

Mutta kuulumisien lisäksi, tarkoitukseni oli kertoa, että varma talven merkki on: talvijuoksusarjat. Tamperelaiset ja muut lähipaikkakunnilla asuvat huom! Teivo cup on startannut! 5km täysiä, alusta loppuun. Viime vuonna en päässyt osallistumaan kuin kahtena kertana, joten tänä vuonna ehdottomasti tarvitsee hurauttaa Teivoon useamman kerran.

Ensilumihan sattui juuri sopivasti juoksupäivälle viime lauantaille (21.11). Nastalenkkarit näkivät päivänvalon ja korkkasivat meikäläisen tämän kauden ekan Teivo cup juoksun. En tiedä oliko nastoista juurikaan hyötyä juoksussa, sillä lunta ja loskaa oli monta senttiä, eikä juoksuaskeleen työntöä päässyt hyödyntämään loppuun asti, lipsui niin pahasti. Kaikki juoksijat kirmasi nätissä jonossa, eikä kauheasti tehnyt mieli ohitella lumihangessa. Loppuaikani oli 20.31 eli reilun minuutin huonompi kuin vuosi sitten saavutettu ennätys mutta toki voi hieman huonon kelin piikkiin laittaa hitaampaa juoksua. Keskisyke juoksussa oli mukavasti 180 hujakoilla, joten VK- alueen yläpäässä mentiin, onnistunut juoksu siis treenimielessä.

Ehdottomasti kaikki vähänkään juoksua harrastavat, tule ihmeessä tekemään vauhdikkaampi lenkki joku kerta Teivoon! Itse kaipaisin 10km kisoja tänne lähiauleelle, olisi kiva päästä tekemään vauhdikkaampia, hieman pidempiä, vk-lenkkejä numerolappu rinnassa.


xxx

-Minna

Lumi yllätti kaupunkilaisen..

Tässä nopeat höpinät (pitkästä aikaa) vielä ennen kuin lähden kahden ihanan kanssa pitämään tyttöjeniltaa, jossa tiedossa kasvonaamioita, herkkuja,juoruja.. <3.
Seitsemän työpäivää enää jäljellä ennen pientä joulubreikkiä. Nopeeta on aika mennyt mutta hyvä niin, muutaman päivän jouluvapaat tulevat kyllä niin tarpeeseen! Parina viimesenä viikkona on tullut käytettyä liian usein nukkumisaikaa "to do"-listan pienetämiseen, mikä ei todellakaan ole hyvä juttu ja pimeys on myöskin osasyynä hieman väsähtäneen olotilaan. Onneksi kohta aletaan jälleen menemään kevättä ja aurinkoisempia aikoja kohti <3.

Treenit ovat menneen ihan hyvin, vaikkei aamuheräämiset ja -lenkit olekkaan ihan parasta tällä hetkellä. Kovatehoisemmat lenkit sujuvat paremmin kuin hitaat PK-lenkit, mikä on aika jännä juttu mutta epäilen sen liittyvän vain tähän yleiseen hieman väsyneeseen fiilikseen. Eilen oli vuorossa Teivo Cupin testijuoksu, jossa on aina kiva päästä testaamaan juoksukuntoa. Tai no, kivaa ja kivaa.. 5km:n juoksu on ehkä kauheinta, mitä tiedän: se tuntuu pahalta alusta loppuun.

Kauan odotettu lumi oli saapunut lauantaiaamuksi maahan, mikä on sinänsä ihan kiva juttu mutta kyllä minua hieman harmitti, kun olisi ollut kiva päästä kuivalla asfaltilla kirmailemaan. "Viisaana" kaupunkilaisena havaitsin ettei lunta ole kuitenkaan nyt niin hirveesti tullut, että tarvitsisi nastalenkkarit laittaa, joten asicsilla lähdin kohti Teivoa ajelemaan. Ylöjärvellä oli kuitenkin täys talvi käynnissä, lunta reippaasti enemmän kuin keskustassa (yllätysyllätys!!). Alkuverkat tuntui ihan hyvältä mennä peruslenkkareilla, vaikka todella monella muulla juoksijalla oli nastat alla (siinä vaiheessa epäilin jälleen kenkävalintaani). Juoksu starttasi ja jo ensimmäisillä metreillä kaduin todellakin lenkkarivalintaani; ei minkäänlaista pitoa askeleen työntövaiheessa,. Eipä siinä kuitenkaan murehtiminen auta, vaan eteenpäin piti pyrkiä.. Yhtä tuskaa oli koko matka mutta maaliin pääsin ajassa 20.03 eli reilu 40sekkaa enemmän kuin lokakuussa. Tiedän, että muutaman sekunin voi laittaa kelin piikkiin ja  tuloksia ei voi vertailla. Hyvän treenin sain kuitenkin tehtyä, maalissa minulla oli "laattafiilis" eli en olisi kyllä yhtään kovempaa pystynyt menemään. Todella harvoin saan edes vedettyä itseäni niin äärirajoille, että meinaisi oksu tulla, eilen kuitenkin tällä saralla onnistuin. Hehhe!

Tänään olikin ihana keli juosta, aurinko pilkahti aina välillä ja luultavasti keli oli hieman pakkasella tai nollan tuntumassa kuitenkin (meillä ei ole lämpömittaria, niin mennään aina ihan mututuntumalla pihalle). Melkein olen jo unohtanut millaista olisi lenkkeillä (PK-lenkkiä) kirpakassa pakkaskelissä lumella, toivottavsti tänä talvena pääsisi sellaisen vielä kokemaan.. Vaikkakin keli oli tänään kohdillaan, niin juoksu ei nyt niin ihanaa ollut, sillä eilinen treeni tuntui vielä jaloissa, varsinkin etureisissä, mutta eiköhän ne ensi viikolla ole taas jo palautuneet rääkistä ja valmiina uuteen rääkkiin ;) hahah! Tavoitteena pystyä seuraavan 5km juokseen alle 20min, kelistä ja kengistä riippumatta.

Hyvää viikkoa!

xxx

-Minna

Epäonnistumisia ja onnistumisia

Monesti bolgeja lukiessa, varsinkin treeniblogeja, tuntuu, että kirjoittajalla menee aina vaan niin sairaan hyvin ja treeni kulkee, motivaatio on kympissä.. Varmasti minäkin olen samanlaiseen " kaikki on niin ihanaa"-kirjoittaja ja ihminen??. Osalle tämä voi tuntua niin feikililtä; on niin epärealistista, että kaikki menee aina niin hyvin ja nappiin.  Aina jaksaa lähteä lenkille ja sydä pelkkiä terveysjuttuja.. Voin kertoa, etti kaikki mene aina putkeen, aina ei ole kaikki ihanaa, aina ei jaksaisi lähteä yms.. En ole treeneistä lintsannut mutta voin kertoa, kun tuonne vesisateeseen ja pimeyteen menee juoksemaan, niin ei sitä aina riemusta kiljuen hypi.. Pakko kuitenkin todeta, että lenkin jälkeen on sitltä AINA hyvä fiilis, oli keli mikä tahansa.. Joten harvoin kirjoitan blogia ennen lenkille lähtöä, kun ei huvita, vaan kyllä minä kirjoitan aina iltasella, kun päivän "hommat" on pulkassa ja on hyvä fiilis vain istuskella tässä koneen ääressä..Olla myöteisellä fiiliksellä, joka sitten tänne tekstiinkin välittyy..

Omistan kuitenkin tämän postauksen, niille ihmisille, jotka nauttivat, kun ei menekkään niin hyvin ;) Hehhe!

Olimme Mariannen, minun Personal Trainerini,kanssa ensimmäistä kertaa tekemässä salilla treenin kunnolla. Vuorossa oli koko kropan salitreeni ja innokkaana odotin ekaa "oikeeta" punttitreeniä. Alun kyykyt sujuikin suht. kivuttomasti mutta siihen se "helppous" loppukin.. Rinnalleveto, tuo kamalan vaikea liike! Voi moro! Jotain sinne päin yritin vedellä! Onneksi Marianne on huippu hyvä koutsaan, ja sai kuin saikin liikkeen sujumaan..

Suorin jaloin maastaveto, yksinkertainen "BodyPump"-liike, ainoa vain, että oon sen tähän asti tehnyt väärin :D. Meikäläisellä on taipumus koukistaa liikaa polvia ja nostaa kyynärvarsilla tankoa ylös, joten liike tuntui eniten forkuissa.. Juurikin niissä lihaksissa, jotka olen hieromatyöllä kasvattanut. Mun forkuthan ovat minun käsivarren paksuin kohta..

Kunigasliike, joka oli niin tuskainen, etten pystynyt sarjaa edes suorittamaan loppuun oli, yllätysyllätys, selänojennus penkissä!! WHAT???? En olisi ikinä uskonut!! Selkäliikkeitä olen mielestäni tehnyt koko "juoksu-uran" ajan, ilmeisesti en tarpeeksi kuitenkaan.. Alaselässä poltteli niin pirusti selänojennuksia tehdessäni, enkä pystynyt sarjaa tekeen loppuun, ja ei, en luovuttanut ihan helposti. En vain pystynyt parempaan..

Ylipositiivisena ihmisenä kuitenkin ajattelen ekasta salikeikasta, että tästä ei ole kuin matka ylöspäin! Kun lihakset on näin "surkeassa" kunnossa, niin kehitystä tulee nopeasti! Etenkin, kun on ammattitaitoinen ihminen vieressä seuraamassa. Minua motivoi, kun kaikki ei sujkaan niin hyvin! Pääsee hokemaan: work bitch work! :D On se jännä, kuinka onnistuminen motivoi mutta epäonnistuminen motivoi VIELÄ paremmin! Välillä on siis hyvä, kun kaikki menee päin persettä! :D

No, on tällä viikolla onnistumisiakin tullut. "Talvikausi" alkoi ja Teivo Cupit pärähti käyntiin. Kävin sitten lauantaina kiskasemassa 5km:n testijuoksun sitten maaliskuun ja ennätys parani 19.40:stä 19.19. Aika hyvin sitä pystyi puntin kipeyttämillä jaloilla juokseen.. Tänään tuntuikin, että tais jaadä jumit sinne matkalle, kun jalat ovat tuntuneet tänään taas normaaleilta.

Asiaan mitenkään liittymättä, pieni loppukevennys:

olimme Halloween-bileissä ja Ramin kanssa päätimme pukeutua toisiksimme <3. Autoilijana keskityin juomien sijasta syömiseen ja kerrankin oli niin mukavat ja löysät vaatteet päällä, ettei haitannut vaikka veteli herkkuja koko illan, mikää vaate ei puristanut. Ramilla ei taas niin mukavaa ollut tiukoissa trikoissa ja topissa..

Otin vähän varaslähtöä movemberiin..

Onnistunutta viikkoa!


xxx

Minna

Akku latautuu..

Jännää miten edellinen postaus tuntui helpottavan "taakkaa" ja mieli oli jo heti seuraavana päivänä pirteämpi! On se varmaan niin, että kun alkaa asioita "paperille rustaan" ja jäsenteleen niin sitä itsekkin ymmärtää paremmin ja osaa omaa oloaan lukea ikäänkuin vieraan silmin! Hieman olen siis keventänyt; kahdelle asiakkaalle sanoin ei oo:ta ja hengissä selvisin :D, lisäksi pääsin torstaina ja perjantaina jo puoli seitsemän paikkeilla kotio, eilen ehdin jopa tehdä ja syödä ruuan ennen iltapalaa. On se jännä, että kokkailukin on kivempaan ennen ilta 21.. hahah!
Muutenkin tein nyt päätöksiä tulevaisuuden harrastuksista ja ajankäytöstä eli haluan nyt vain keskittyä niihin, joita TODELLA haluan tehdä.. Kaikkee vaan ei voi tehdä (paitsi jos keksitään pilleri, joka poistais kokonaan yöunien tarpeen..) :D

Ihanaa, kun te ihanaiset ystävät pidätte huolta, ihanasti tsemppaatte ja ymmärrätte! Täytyy kuitenkin itse tajuta oma rajallisuus, ei auta et ulkopuolinen siihen vaan sanoo: tee vähemmän, lepää enemmän..Olisikin niin helppoa :)

 

Terapialenkki toimii aina <3 Raitis ilma ja hyvä seura, takaa sen, että jaksaa taas.. Olenkin huomannut, että ennemmin sovin lenkkitreffejä kuin kahvitteluja tai yksille menoja. Tietty, "kaks kärpästä yhdellä iskulla" onnistuu näissä eli Chilppakin saa sit lenkin samalla.. Vauhdikas juoruilu takaa sen, ettei sykkeet pääse laskemaan vaikka ihan kävelyllä ollaan ;) Ihan mahtavaa! Suosittelen kokeilemaan.

Tällaisena entisenä korvessa asujana: metsä toimii aina hyvänä laturina! Innoissani aamulla lähdettiin Chilin kanssa entisille lenkkireiteille ja kirmailtiin metsässä tunti, voiko parempaa aamulenkkiä olla..Ei tietenkään.. Vaikken kyllä keskustasta minnekkään muutaisi, on se vaan niin hienoo, kun kaikki on lähellä, riittää kun aina välillä pääsee korpeen. (lue: Hervantaan! Vitsivitsi ;))

Sitten juoksuun ja treenaamiseen: tänään oli Teivo Cup! En ole kahteen kuuhauteen testijuoksua juossut, syynä ovat olleet (yllätysyllätys) työt, olen unohtanut laittaa kalenteriin ja tietysti olen ottanut asiakkaita niille päiville mutta tänään siis pääsin juoksemaan. Heti voin sanoa, ettei keli nyt ollut paras mahdollinen, asfaltilla oli parin sentin loskakerros, joka ainakin omasta mielestä hieman hankaloitti juoksua..Lipsu vaikka kuinka oli nastat alla. Oman ennätyksen sain kuitenkin juostua 5km 20.18 eli aika parani 22sek. Tiukkaa se teki mutta loppuun jaksoi kirmata. Ensi kuussa toivottavsti olisi kuiva keli, niin voisi sitten nähdä onko paremmalla pidolla kivempi juosta..Tai ehkä kysymys kuuluu kuinka paljon on kivempi=nopeampi juosta kuivalla alustalla.

Pari tuntia sitten alkoi nenä vuotamaan ihan kaameeta kyytiä, eikai mulla vaan voi olla flunssa alkamassa!? Muuten olo on ihan bueno olo.. Jännää, täytyy ny huuhdella nenää, ottaa kaikkia rohtoja naamariin ja kai tässä jotain poppamiesvoodota täytyy harrastaa!

Pysytään terveenä!


xxx

-Minna

What doesn't kill you makes you stronger

Kelly Clarksonin biisi Stronger ei liity mitenkään treenaamiseen mutta tota kertsiä on hyvä hokea, kun treenaa lujaa ja tarvitsee vielä hetki tsempata itseään, jotta jaksaa loppuun asti! ;). Minä ainakin hoin itselleni tänää Teivo Cupissa viimesellä kilometrillä "What doesn't kill you makes you stronger" --- "What doesn't kill you makes a fighter".

Juoksu sujui mielettömän hyvin, kunnon flow-tilassa meni koko 5km, tietty lopun vika kilsa on aina tiukka ja pieni piru hiipii aina mieleen hokemaan "tää on ihan hullun hommaa, miks hitossa tarvis yrittää juosta täysiä!?" Mutta periksi ei annettu ja aika oli n. 20.40min eli aika parantui! JEE!! Teivo Cupin aika ei ole ihan absoluuttinen totuus, meinaan juoksu otetaan ihan sekuntikellolla ja kaikki ihmiset lähtee samaan aikaan, joten edessä olevilla on pieni etumatka. Mutta tarpeeksi tarkka ihan meille kuntoilijoille ;).

On se vaan jännä juttu, kuinka se numerolappu rinnassa tuo lisää buustia treeniin.. Yksin sitä ei pysty repimään itsestään niin paljoa irti. Suosittelen kokeilemaan.

Tänään huomasin olevani true kaupunkilainen.. Teivoon ajeltuani (ihan kuin olis maalle ajellu), siellä oli ihan talvi! lunta paikka paikoin, asfaltti jäinen. Esimmäistä kertaa tuli mieleen, että pitäisikö ostaa nastalenkkarit.. Lipsu Asicsen trainerit meinaan sen verra pahasti.

Nastalenkkarita jään miettimään mutta tänään tilasin uuden sykemittarin <3 siitä siiten lisää, kun paketti saapuu.

Nyt lähdemme Ramin kanssa treffeille: leffaan olis tarkotus mennä katsomaan Thor! Luvassa siis silmänruokaa meikäläiselle ;) 

Ihanaa viikonloppua!

xxx

-Minna

Joulua odotellessa..

En koe olevani kovinkaan jouluihminen. En koristele, en leivo, en lähettele joulukortteja enkä pidä erityisesti edes jouluruuasta. Ainoa asia, jota tänäkin vuonna joulusta odotan (suklaan lisäksi) on se kun kaikki hiljenee! Vuosi ja erityisesti viimeinen puolikas on ollut todella hektistä, joten pieni breikki olisi tarpeen mutta sinnitellään vielä hetki. Ajattelin  repäistä ja olla joulun välipäivät lomalla!! Tästä seuraisi viikon mittainen LOMA!!! Viimeksi oon kokonaisen viikon ollut lomalla varmaan lukion ykkösellä hiihtolomalla :D. Saa nähdä malttaako sitä niin pitkää olla kuitenkaan..

Arki rullasi taas aika vauhdikkaasti ja treenit ovat viikolla olleet aika naurettavan vähäisiä, mikä tietty oli kipeälle akillesjänteelle huippujuttu! Ei meinaan enää kiukuttele <3!  Kerran kävin uimassa ja kaks kertaa käynyt lenkillä, joista toinen oli hieman vauhdikkaampaa menoa eli juoksentelin 5x4min reippaasti ja tietty alku- sekä loppuuverryttelyt. Tänään lenkki olikin sitten reilu 14km ja juoksufiilis oli mitä mahtavin vaikka lenkkarit oli litsläts-märät.
Yhtenä aamuna minun piti mennä juoksemaan mutta kellon soidessa päätin hetken vielä pitää silmiä kiinni..Nukuin sitten 1,5 tuntia ja siinä herätessäni ajattelin torkkuneeni viisi minuuttia..
Täytyy kyllä vielä päivitellä asiaa, jota olen pohtinut koko viikon: miten te kaikki äiti-ihmiset tulette toimeen niin pienillä yöunilla!?!? Itse jos koko viikon nukun alle 8 tuntia, olen niin kuollut ja puhki ettei mitään rajaa. Mutta monelta äiti-ihmiseltä kuulee, että saattaa mennä nukkumaan vasta puolen yön aikaan ja silti herää 5.30 aamulla.. Voi moro, en ymmärrä! :D

Tähän Loppuun vielä hehkutan meidän parasta jumppaseuraa Tampereen Jumppatiimi TAJU Ry:tä.
Taju täytti 110 vuotta ja sen kunniaksi Tampereen kaupunki kutsui meidät Raatihuoneelle cocktailtilaisuuteen.
oli kyllä kiva pukeutua nätisti, vaikkakin hiusten kihartaminen ja muu laittaminen on "inhoan"-listan kärkipäässä (sen takia mulla näkee aina joko pikkumyy- kampauksen tai pipon päässä).

Huomenna on sitten Teivo Cup ja sinne kaikki testaamaan 5km juoksu! Oma tavoite on tottakai parantaa aikaa, joka viimeksi oli 22.21min.

xxx

-Minna

Motivaatio..

Tänään ajattelin höpötellä siitä kuuluistasta ja ihmeellisestä asiasta kuin MOTIVAATIO.
Monesti törmään kysymysiin: miten jaksan/viitsin/ehdin treenaamaan säännöllisesti!? Vastaan aina, että kyllä sitä vaan ehtii kun päättää ehtiä! Niinhän se on mutta miten sitä sitten päätetään ehtiä, kun kalenteri huutaa merkintöjä? Jaa-a. Itsekkin juoksen kilpaa kellon kanssa melkein päivittäin, niin olisi kyllä kiva löytää se viisasten kivi, joka kertoisi miten olisi kaikista järkevin tapa rytmittää päivää.

Olen nyt reilun viikon treenannut säännöllisesti ja tehnyt treeniohjelman mukaan kaikki mutta kuukausi ennen sitä oli ihan jotain muuta kuin lenkkareitten solmimista..
Oli viiden päivän "kesäloma"/koulutusreissu Kölnissä, muutto uuteen kämppään, töitä kuusi päivää viikossa ja joka päivä kympistä kahdeksaan tai yhdeksään. Olisi siinä kyllä ehtinyt lenkillä käymään mutta ei jaksanut enää illalla eikä aamulla jaksanut nousta niin aikasin ylös, että olisi lenkille ehtinyt.
Tietysti Chilin kanssa piti lenkkeillä ja touhuta mutta omia treenejä en tehnyt, ei huvittanut.

Joka vuosi se iskee aina samoihin aikoihin eli siis pimeys, joka imee kaikki mehut!! Sitten pitää valita jääkö sinne sängynpohjalle vai taisteleeko vastaan.. Päätin taistella!
Motivaation kävin hakemassa takaisin Teivo Cup-kisasta. Teivo Cup oli 5km kisa, joka siis juostaan täysiä :D. Numerolappu rinnassa aina auttaa, ainakin minua, saamaan vielä enemmän irti itsestään kuin saisin yksin lenkillä. Lisätietietoja teivosta http://teivocup.blogspot.fi/ itse ajattelin mennä uudestaan juoksemaan kisan myös tässä kuussa, oli siistiä, kun suoritus kesti meikäläisellä 22.21min. se on pikkasen vähemmän minutteja kuin puoli maratonissa tai kokonaisessa..

Kisa oli minun tapa hakea motivaatiota mutta muitakin keinoja on. Esimerkiksi motivaatiovideot, joista avopuolisoni hakee treenimotivaatiota. Mulle kolahti erityisesti vierellä oleva video. Tuon kun katsot illalla, niin et malta odottaa aamua, jolloin pääset lenkille ;). Kyseinen viedo myös inspiroi blogin nimen:
minulle rise tarkoittaa aamulla aikaisin nousemista lenkille, aamut ovat parasta treeniaikaa <3.
Shine tarkoittaa loistamista eli pyrin aina hymyilemään ja "loistamaan", haluan että on pieni mahdollisuus piristää jonkun ihmisen päivää. Myöntistä energiaa ei ole koskaan liikaa!
Run on tietysti juoksemista.
Siinä oli täydellinen nimi blogilleni <3!!

Kaleneriin merkkaaminen tuo myös motivaatiota tai ylipäätäsä asian kirjottaminen ylös auttaa päätöksen pitämisessä. Mulla on A4 kokoinen kalenteri, jossa on lähes kaikki asiat. Merkkaan aamulle aina treenit, tietty asiakkaat eli työt on kalenterissa lisäksi illalle olen merkannut TO DO-listan. Aina kun hommat on hoidettu vedän tehtävän yli ja kivi putoaa hartioilta :).
Yhdessä vaiheessa kirjoitin jopa ruoka-ajat kalenteriin, jotta muistaisin syödä eli jos ei "osaa" syödä päivisin niin kalenteriin vaan ylös!

Ihmisellä menee noin 21 päivää oppia uusi juttu eli kun jaksat noin kuukauden noudattaa jotain asiaa niin sen jälkeen se on jo rutiini. Pätee siis syömiseen, liikuntaan yms.. Se on vaan jännä juttu, että ihminen laiskistuu jo muutamassa päivässä, ei oo helppoo meillä tämä eläminen..

Muistetaan kuitenkin välillä myös levätä! Onneks meikäläisellä on hyvä malli Chilppa se osaa olla stressaamatta turhista!

Ihanaa viikon alkua ja etenkin huomiselle hyvää maanantaina :).

xxx

-Minna