sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Uusi ja ihmeellinen vuosi 2019


Miten vuosi meni niin kuin omasta mielestä? Mulla meni vauhdilla ja toisaalta tuntuu ettei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, vaikka elämä on mullistunut täysin, eikä se enää tule koskaan palaamaan ennalleen.

Keskittyminen oli vuoden 2018 sana. Rehellisesti voin sanoa, etten sitä todellakaan päivittäin, edes kuukausittain, miettinyt mutta pohtiessani viime vuotta, muistin tavoitteissani ja mitä sillä tarkoitin.

Kroonisena multitaskaajana ja suorittajana keskityin aika hyvin meneillä oleviin asioihin; hoidin PT-koulun loppuun, enkä ole haalinut lisää koulutuksia. Toki siihen on ollut muitakin syitä kuin tavoitesanan muistaminen..

Muutto uusiin tiloihin oli ekstemporee idea mutta haluan tarttua eteen tuleviin tilaisuuksiin, jotka houkuttelevat ja tuntuvat oikeilta. Uudet tilat joogakoulun yhteydessä ovat olleet ihanat! Rakastan huonettani, tilan rauhaa ja seesteistä tunnelmaa. Työkaverini, viisaat true joogit, ovat ihastuttavia persoonia!

Isoin muutos on ollut raskaus ja valmistautuminen äitiyteen (jatkuu edelleen). Vaikken koe kovasti muuttuneeni, niin onhan arki erilaista kuin aikaisemmin. Treenit, jotka aikaisemmin olivat isossa osassa ovat keventyneet, eikä elämä ole enää ihan niin aikataulutettua. Ehdin arjessa jopa hetken huilaamaan, aina silloin tällöin, hahha! Vointini ollessa edelleen hyvä, ei minun ole pitkistä työpäivistä ”tarvinnut” luopua.

Tähän vuoteen suhtaudun innolla ja odotuksella. Töitä on enää pari kuukautta jäljellä (kääk!) ja vauvan tuloon noin kolme kuukautta. Tiedän sen menevän hujauksessa. Vuodesta 2019 tulee erilainen ja ainutlaatuinen.

Tämän vuoden sanani on nykyhetki. Olen ihmisenä tavoitteelinen ja välillä unohdan hetkessä elämisen, kun minulla on kiire suorittaa asioita, jotka vievät minut lähemmäksi tavoitetta. Vanhemmiten olen onneksi oppinut arvostamaan nykyhetkeä ja asioita, joita minulla jo on.
Tiedän raskausajan ja vauva-ajan menevän hetkessä ohi, haluan elää joka hetken olemalla läsnä arjessa.

Ostin kaverini innoittamana päiväkirjan, johon kirjoitan raskausjuttuja ja tulevaisuudessa vauva-arkea. Koetan saada sinne, etenkin vauvan tultua, kirjoitettua joka päivä jotakin. Arjen ihania asioita, jotka tuovat hymyn huulille mutta unohtuvat ajansaatossa, ellei niitä talleta mihinkään.

Päivittäinen kirjoittaminen on aika kunnianhimoista mutta kuuhun kurkotellessani putoan kuitenkin tähtiin.

Mikä on sinun sanasi 2019?

Vinkki (myös minulle): Etten vuoden aikana unohda sanaani, kirjoitan sen ylös näkyvälle paikalle.

Chears vuodelle 2019!


Ihanaa ja ainutlaatuista uutta vuotta!

perjantai 28. joulukuuta 2018

Juoksulenkkini raskausaikana


Alkuraskauden aikainen väsymys oli jotain niin järkyttävää, etten ollut koskaan samanlaista uupumusta kokenut! Silloin olin varma etten pysty juoksemaan kovinkaan pitkälle raskautta. Onneksi kävi toisin.  12. raskausviikon jälkeen energiaa oli tavalliseen tapaan ja juoksu kulki. Toki, vauhtini on matkan varrella hidastunut, eikä askel ole enää niin rullaava. Mutta juoksuksi kutsun lenkkejäni edelleen ja fiilis lenkin jälkeen on yhtä hyvä kuin ennen raskautta, vaikken puske itseäni enää äärirajoille.

Määrät ovat pudonneet viikkojen varrella; muutamat juoksut viikkoon riittää ja maksimissaan olen enää juossut 10km lenkin. Vessahätä alkaa vaivaamaan yli tunnin juoksussa, joten mielummin ajoitan lenkit sopivan mittaisiksi.  Pitkinä työpäivinä ei ole mitään järkeä kuluttaa itseään loppuu heti aamusta, onhan minun pysyttävä seisomaan ja tekemään työni kunnolla. Hyötyliikunta on ollut pelastus arjessa: juoksen töihin ja takaisin, yhdistän Chilin lenkitystä juosten. Tavoitteeni on ainoastaan hyvä fiilis ja hyvän toimintakyvin ylläpito, joten ei ole niin tarkkaa teenkö kaiken kerralla vai ripoteltuna pitkin päivää.

Haluan liikkua mahdollisimman monipuolisesti, joten vaihtelen lenkin matkaa ja tehoa:

Peruslenkkini, on tasavauhtista juoksua, jossa pyrin pitämään sykkeen alle 140. Raskausaikana ei ole suositeltavaa pitää sykettä pitkäaikaisesti yli 140 lyönnin, sillä sikiön syke laskee äidin sykkeen noustessa. Hetkellinen sykkeiden nosto yli 140 on taas hyväksi koko raskauden ajan, joten intervalliharjoittelu kannattaa. Aikaisemmin ohjelmassani olleet pitkäkestoiset vauhtilenkit ovat jääneet pois ja tilalle on tullut rentoja peruslenkkejä, joihin yhdistelen fiiliksen mukaan hetkellisiä sykkeen nousuja ylämäissä tai  lyhyissä vetoharjotuksissa.

Chilin kanssa kuntokolmonen juosten on minun intervalli- ja lihaskuntotreeni. Chili on edelleen hyvä lenkkiseura, vaikka sillä on jo ikää reilu 9 vuotta. Oman hidastuneen lenkkivauhdin myötä on Chilin kanssa lenkkeily ihanaa!  Haluan antaa Chilin nuuhkia rauhassa lenkin aikana, joten yhdistän juoksutaukoihin lihaskuntoa; Chilin haistelutauoilla kyykkäilen eri variaatioita (perus-, sumo-, askel-, luistelukyykkyjä) ja kuntokolmosen mäkinen reitti takaa hyvän sykkeiden nousun. Juoksen mäet ylös polvia nostaen ja kunnolla takaketjua hyödyntäen. 

Kävely kuuluu koiran omistajan päivään, enkä sitä liikunnaksi omalla kohdallani laske.  Chilin kanssa lenkit ovat onneksi reipasta menoa ja peruslenkit on kaupin metsäpoluilla. Viime viikkoina olen huomannut ylämäkien aiheuttavan puuskutusta ja kyllä, ihan vain kävelemällä!? Tätä taitaa reilu 6kg:n ekstrapaino tehdä (plus vauvan kanssa jaettu verenkierto :D). Voi olla, että metsälenkit käyvät pian myös ihan "raskausurheilusta", hahha!

Jokainen nainen ja raskaus on yksilöllinen matka. En todellakaan väitä juoksun olevan hyväksi kaikille tai että kaikkien tulisi juosta läpi raskauden. Omalla kohdallani raskaus ei ole vienyt juoksuintoani pois, enkä ole kokenut  sitä vielä liian kuormittavaksi keholle. Haaveni olisi juosta vielä ennen h-hetkeä, toki silloin juoksu on luultavasti ”kähöä” eli kävely-hölkkää. Mutta katsotaan ja eletään päivä kerrallaan muuttuvan kehon kanssa.

En halua kenenkään vertaavan itseänsä toisiin mutta kannustan säännölliseen liikuntaan raskausaikana. Aerobinen kunto on äärimmäisen tärkeää ylläpitää, sitä voi jopa parantaa raskausaikana. Kehoa kuunnellen olisi tulevien mammojen hyvä löytää itselleen laji, josta nauttisi (vauva nauttii masussa myös!!). Treenit tehdään silloin kehoa kuunnellen, ilman vertailua muihin tai otsarypyssä suorittamista.

Rv 26+5 ja leppoisa 10km lenkki 
xxx

-Minna

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Meille tulee vauva!


Kirjoitin heinäkuun loppupuolella postauksen syksyn juoksutavoitteista ja kuinka treenit eivät ole kovinkaan nousujohteisesti menneet. Viikkoa myöhemmin tein positiivisen raskaustestin. Juoksusuunnitelmat HIEMAN muuttuivat kerta heitolla.

Näin jälkikäteen ajateltuna koin raskauden oireiden alkaneen heti alusta alkaen: ylivoimaisena väsymyksenä, joka esti minua puskemasta treeneissä äärirajoille. Eipä raskaus kuitenkaan ensimmäisenä ollut mielessä, kun pohdin väsynyttä menoa lenkeillä.

”Huonosti” menneet treenit eivät haitanneet enää saatuani tietää syyn. Tunne, jonka  testin tehtyäni ja tajuttuani asian, oli jotain niin ainutlaatuista.  Onnellisuus, jännitys, innostus, pelko; kaikki samaan aikaan mielessä!

Emme halunneet kertoa muille raskaudesta ennen 12 viikon ultraa, jossa selviäisi onko kaikki kunnossa. Lukemattomat tarinat ja tieto, siitä kuinka kaikki voi vielä muuttua ensimmäisen kolmanneksen aikana.  Salailu oli vaikeaa, olisimme halunneet kailottaa iloisen uutisen kaikille. Keksin juoksu-uteluihin tekosyitä, enkä halunnut puhua näiden parin kuukauden aikana itsestäni. Yritin aina kysellä toisilta kuulumisia tarkasti, ettei minun tarvitsisi kertoa omia juttuja.

Pitkän odotuksen jälkeen ensimmäinen ultra oli ja saimme helpottavan tiedon, että kaikki näyttää hyvältä. Tärkeimmille ihmisille kerroimme uutiset heti, ihanaa kun ei tarvinnut enää salailla!

Hauskinta on ollut nähdä ihmisten suhtautumista uutiseen, monelle on ollut todella iso yllätys mutta voi kuinka ihanaa on ollut läheisten onnenkyyneleet ja riemastus tulevasta vauvasta.

Vaikka tänään tuli täyteen 20. raskausviikko, on edelleen hassua ajatella äitiyttä;  kaikkea sitä uutta, mahtavaa ja pelottavaa, mitä se tuo tullessaan. Viime kuukaudet olen ollut onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan ennen. Alkuajan pahoinvoinnista ja väsymyksestä selvittyäni raskaus on ollut ihanaa aikaa. Toivon hyvän olon jatkuvan, että pystyisin loppuun asti oleman töissä sekä liikkumaan (juoksemaan) säännöllisesti.

Maha alkaa pikkuhiljaa jo näkymään
Minulla on monta postausaihetta odottamassa ja varoitan jo etukäteen, tulen paljon kirjoittamaan näistä jännistä ajoista. Juoksujuttuja tulee mukana niin paljon ja pitkälle kuin vain juoksen (toivottavasti mahdollisimman pitkälle) mutta nyt on mammavaihde päälle eli suorittaminen hampaat irvessä on tauolla. Tilalle tullut kehon kuuntelu ja lempeys itseä kohtaan. Vaikka ollaan vasta (jo) puolivälissä, on ollut jännä huomata kuinka tästä maha-asukista on tullut jos niin rakas tyyppi, enkä halua tehdä mitään mikä voisi häntä haitata <3.

Mutta kelatkaa, meille tulee vauva!! 

Xxx

-Minna

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Laadukas uni, se tärkein juttu hyvinvoinnissa!


Nuku enemmän ja voi paremmin! Riittävä ja laadukas uni on numero yksi hyvinvoinnista puhuttaessa, sen jälkeen tulevat vasta kaikki muut osa-alueet. Treenivinkkejä ja ruokajuttuja tulee joka tuutista mutta vähemmälle huomiolle jää lepo. Nukkuminen taitaa olla tylsä aihe puhua; siihen ei ole trendikkäitä dieettejä tai treenimuotoja toteuttaa.

Olen onnekas, eikä minulla ole ollut uniongelmia koskaan; olen iltauninen ja mennessäni sänkyyn sammun lähes saman tien, heräten vasta aamulla. Pyrkimyksen on ollut aina nukkua vähintään kahdeksan tuntia, mutta voin tunnustaa yöunien jääneen toissijaiseksi viime vuosien aikana. En ole ”ehtinyt” nukkumaan tarpeeksi.  Mikä kostautui ajan saatossa ja onkin osasyy juoksutuloksien jämähtämiseen parin vuoden aikana, sekä välillä kokemaani uupumukseen.

Huomioi unen "primetime"

Paras ja palauttavin uni on klo 22-01 välillä. Valitettavasti moni kukkuu yli unen primetimen, selitellen ettei ehdi aikaisin nukkumaan tai ei saa unta vielä siihen aikaan. Kaikki on opeteltavissa, myös aikaisin nukkumaan meno.

Olen kuullut teoriasta, joka vaikuttaisi nukahtamisongelmiin: jos valvot yli klo 22, alkaa keho piristämään itseään,  koska optimaalinen nukkumaan meno on siirtynyt.  Kukkujan kannattaisi kokeilla mennä nukkumaan ennen kymmentä, ennen kuin piristyminen alkaa. Voi olla, että nukkumatti tulisikin paremmin.

Herätä itsesi nukkumaan

Usein käytetty tekosyy on unohtaa mennä nukkumaan ajoissa. Tekosyyn selättämiseeen on yksinkertainen konsti: Laita herätyskello herättämään nukkumaan klo. 21.45, hälyytyksen tullessa tv ja puhelin kiinni, pesulle ja sänkyyn. Mikäli olet ärsyttävä torkuttaja, laita kello soimaan jo klo 21, niin voit mukavasti torkuttaa kymppiin.

Vähennä kofeiinia

Suoritus- ja tehokkuusyhteiskunnassamme jengi kittaa kahvia ja piristäviä ”terveysjuomia”, jotta jaksaa treenata ja tehdä töitä 24/7. Mikäli nukahtamisen ja unen kanssa on vaikeuksia, niin ole ilman kofeiinia ainakin 3 päivää. Kyllä, täysin ilman! Kolmessa päivässä kofeiiniriippuvuus poistuu, ja luultavasti pärjäät vähemmällä kofeiinilla. Yksinkertainen ja helppo toteuttaa.  Ensimmäinen päivä on tuskaisin mutta pieni on kärsimys jos unet paranevat.

Minä haluaisin olla luontaisesti energinen ja pyrin pitämään kofeiiniannokseni hyvin pieniä. Vuodessa paastoan pari kertaa, jolloin olen viikon täysin ilman kofeiinia.
 Kovissa treeneissä otan ekstra kofeiinia buustiksi mutta perustreenit pitää pystyä tekemään ilman lisäapuja. Jos väsyttää, niin väsymyksen oire vain vaimennetaan kofeiinilla, eikä itse väsymys katoa mihinkään. En halua juoda enää mitään kofeiinipitoista klo 15 jälkeen, ellei kyseessä oli viikonloppumeno, jolloin pitäisi jaksaa valvoa reippaana :D.

Rauhoita aivot

Suoraan telkkarin tai kännykän valosta siirtyminen nukkumaan voi olla vaikeaa. Lue kirjaa hetken aikaa ja rauhoita aivosi informaatiotulvalta ja hektisyydeltä.  Laita puhelin äänettömälle ja haasta itsesi odottamaan aamuun ennen kuin seuraavan kerran katsot puhelinta. Alkuun haastavaa mutta vieroituksen jälkeen et edes kaipaa iltaan tai aamuun somea.

Rauhoita keho

Nukahtaminen on vaikeaa jos asiat pyörii mielessä.. Yksinkertainen hengitysharjoitus on helppo tapa unohtaa mielessä pyörivät asiat ja houkutella nukkumatti kylään. Hengitä nenän kautta rauhallisesti sisään ja ulos, pidä uloshengitys tuplasti pidempänä. Esim. Sisäänhengitys 5sek. Uloshengitys 10sek. Lasket omaa hengitystä ja keskityt hengittämään syvään ja rauhassa. Tee noin 10-20 toistoa ja anna unen tulla.

Haaste: kännykkäkielto makuuhuoneeseen

Ostin itselleni perinteisen herätyskellon ja kännykkä saa odottaa olohuoneessa, eikä sillä ole makuuhuoneeseen asiaa. On ollut ihanaa, kun en aamuisin enää avaa somekanavia ennen sängystä nousua, vaan saan rauhassa herätä ja olla läsnä todellisuudessa.

Tämän hetken tavoite olisi lopettaa puhelimen käyttö klo 21 mennessä, iltaisin edelleen tulee turhaan selattua eri feedejä, kun voisi keskittyä ihan nykyhetkeen ja ihmisiin tai eläimiin.. Tässä siis meikäläisen haaste loppu vuodelle. Voisiko se olla myös haaste sinulle?


Hyvää yötä <3

xxx

-Minna