Epäonnistumisia ja onnistumisia

Monesti bolgeja lukiessa, varsinkin treeniblogeja, tuntuu, että kirjoittajalla menee aina vaan niin sairaan hyvin ja treeni kulkee, motivaatio on kympissä.. Varmasti minäkin olen samanlaiseen " kaikki on niin ihanaa"-kirjoittaja ja ihminen??. Osalle tämä voi tuntua niin feikililtä; on niin epärealistista, että kaikki menee aina niin hyvin ja nappiin.  Aina jaksaa lähteä lenkille ja sydä pelkkiä terveysjuttuja.. Voin kertoa, etti kaikki mene aina putkeen, aina ei ole kaikki ihanaa, aina ei jaksaisi lähteä yms.. En ole treeneistä lintsannut mutta voin kertoa, kun tuonne vesisateeseen ja pimeyteen menee juoksemaan, niin ei sitä aina riemusta kiljuen hypi.. Pakko kuitenkin todeta, että lenkin jälkeen on sitltä AINA hyvä fiilis, oli keli mikä tahansa.. Joten harvoin kirjoitan blogia ennen lenkille lähtöä, kun ei huvita, vaan kyllä minä kirjoitan aina iltasella, kun päivän "hommat" on pulkassa ja on hyvä fiilis vain istuskella tässä koneen ääressä..Olla myöteisellä fiiliksellä, joka sitten tänne tekstiinkin välittyy..

Omistan kuitenkin tämän postauksen, niille ihmisille, jotka nauttivat, kun ei menekkään niin hyvin ;) Hehhe!

Olimme Mariannen, minun Personal Trainerini,kanssa ensimmäistä kertaa tekemässä salilla treenin kunnolla. Vuorossa oli koko kropan salitreeni ja innokkaana odotin ekaa "oikeeta" punttitreeniä. Alun kyykyt sujuikin suht. kivuttomasti mutta siihen se "helppous" loppukin.. Rinnalleveto, tuo kamalan vaikea liike! Voi moro! Jotain sinne päin yritin vedellä! Onneksi Marianne on huippu hyvä koutsaan, ja sai kuin saikin liikkeen sujumaan..

Suorin jaloin maastaveto, yksinkertainen "BodyPump"-liike, ainoa vain, että oon sen tähän asti tehnyt väärin :D. Meikäläisellä on taipumus koukistaa liikaa polvia ja nostaa kyynärvarsilla tankoa ylös, joten liike tuntui eniten forkuissa.. Juurikin niissä lihaksissa, jotka olen hieromatyöllä kasvattanut. Mun forkuthan ovat minun käsivarren paksuin kohta..

Kunigasliike, joka oli niin tuskainen, etten pystynyt sarjaa edes suorittamaan loppuun oli, yllätysyllätys, selänojennus penkissä!! WHAT???? En olisi ikinä uskonut!! Selkäliikkeitä olen mielestäni tehnyt koko "juoksu-uran" ajan, ilmeisesti en tarpeeksi kuitenkaan.. Alaselässä poltteli niin pirusti selänojennuksia tehdessäni, enkä pystynyt sarjaa tekeen loppuun, ja ei, en luovuttanut ihan helposti. En vain pystynyt parempaan..

Ylipositiivisena ihmisenä kuitenkin ajattelen ekasta salikeikasta, että tästä ei ole kuin matka ylöspäin! Kun lihakset on näin "surkeassa" kunnossa, niin kehitystä tulee nopeasti! Etenkin, kun on ammattitaitoinen ihminen vieressä seuraamassa. Minua motivoi, kun kaikki ei sujkaan niin hyvin! Pääsee hokemaan: work bitch work! :D On se jännä, kuinka onnistuminen motivoi mutta epäonnistuminen motivoi VIELÄ paremmin! Välillä on siis hyvä, kun kaikki menee päin persettä! :D

No, on tällä viikolla onnistumisiakin tullut. "Talvikausi" alkoi ja Teivo Cupit pärähti käyntiin. Kävin sitten lauantaina kiskasemassa 5km:n testijuoksun sitten maaliskuun ja ennätys parani 19.40:stä 19.19. Aika hyvin sitä pystyi puntin kipeyttämillä jaloilla juokseen.. Tänään tuntuikin, että tais jaadä jumit sinne matkalle, kun jalat ovat tuntuneet tänään taas normaaleilta.

Asiaan mitenkään liittymättä, pieni loppukevennys:

olimme Halloween-bileissä ja Ramin kanssa päätimme pukeutua toisiksimme <3. Autoilijana keskityin juomien sijasta syömiseen ja kerrankin oli niin mukavat ja löysät vaatteet päällä, ettei haitannut vaikka veteli herkkuja koko illan, mikää vaate ei puristanut. Ramilla ei taas niin mukavaa ollut tiukoissa trikoissa ja topissa..

Otin vähän varaslähtöä movemberiin..

Onnistunutta viikkoa!


xxx

Minna