Suutarin lapsella ON kengät

"Käykö hieroja hierojalla?" Vielä vuosi sitten olisin vastannut, valitettavan, kliseen: "suutarin lapsella ei ole kenkiä eli en ehdi käymään"..  En ehdi = en saa aikaseksi varata aikaa ja kun ei mikään paikka vaivaa niin ei tartte mennä! Käyttäydyin niin kuin suurin osa ihmisistä; herää vasta sitten kun on niin jumissa ja hajalla, että on pakko jotain tehdä. Onneksi ihminen viisastuu (ehkä) ja nykyään ymmärrän jo oman kropan huollon päälle, jonkin verran :D. Hyvään kehonhuoltoon on vielä matkaa mutta kohti sitä ollaan menossa.

Nykyään vastaan ylpeänä "käykö hieroja hierojalla" -kysymykseen: "Kyllä, aikalailla joka toinen viikko käyn hieronnassa ja joka  kolmas kuukausi kiropraktikolla". Vielä kun saisi tähän luetteloon "Kyllä, venyttelen ja rullailen joka päivä", niin olisin esimerkillinen ihminen, hahaha! ;).

En nyt tarkoita sitä, että jokaisen ihmisen tarvitsisi joka toinen viikko käydä hieronnassa, sillä olemmehan yksilöitä.. Toiset mene helpommin jumiin kuin toiset, riippuu niin paljon henkilön fysiikasta, liikkumisesta tai liikkumatta jättämisistä, työstä, henkisestä hyvinvoinnista, ravinnosta yms.. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, usko tai älä!

Rehellisesti voin kyllä sanoa, että voisin kyllä käydä useamminkin tai varata pidempiä aikoja.. 98% hieronnasta hierotutan jalkojani, joskus vingun vielä nopeaa niskahierontaa ( jalkahieronnan jälkeen), kun pää ei enää kauhean hyvin käänny. Jokainen hieronta kerta on aina tuskaa, kirosanoja on niin paljon,että pitäis olla  teipattuna "PARENTAL ADVISORY"-tarralla tai siten olis "ai, piip, piip, piip, piip, mää kuolen, piip piip piip...jne  hahhaa! Ehkä nyt hieman liioittelen..tai sitten en.

Kiropraktikolla käynti ei satu mutta joka kerta aina jännittää mennä. Edelleenkään en pidä niskan käsittelystä ja valitettavsti siellä monesti meikäläisen ongelmat ovat.. Huonot Työasennot; kun roikottaa päätä päivät pitkät alaspäin ja kädet tekevät kokoajan työtä edessä, niin yläselkä ja niskat ovat kovilla.  Läksyjä saan joka kerta: kiinnittää huomiota työasentoihin. Ehkä tässä pikkuhiljaa alan  jo oppimaan..

"Ei mulla oo varaa käydä hieronnassa".. Kaikilla asioilla on tietysti hintalappu. Asiat, joita ei kovinkaan tärkeiksi koeta, ovat aina liian kalliita. Minun mielestäni kahvi ja pulla 5€ on kallis, röökiaski (onko se 6€??) on kallis, baari-ilta, jolloin menee 50€ (jos edes riittää) on TODELLA kallis yms.. En haluaisi tuollaisiin rahaani laittaa, sillä  koen hyödyn on aika pieneksi. Hieronta ja kiropraktikolla käynti hyödyttää pitkää, auttaa minua voimaan paremmin, treenaamaan paremmin, jaksan tehdä työtäni paremmin.. Joten tottakai haluan laittaa rahaani siihen!

Kenellä sitten käyn? Vaikka itsekin hieron ja aina suosittelen itseäni :D, niin ehdottomasti voin suositella erittäin hyvinä hierojina kolleegoitani Jaria ja Jennaa. Kyllä meille kaikille asiakkaita riittää. Jokainen hieroja tekee työtänsä ihan omalla tatsilla, sen vuoksi tykkäänkin vuorotella kahdella eri hierojalla. Kiropraktikolla sitten olen käynyt Pihlajalinnassa Niklas Tastilla.

Tulevaisuudessa haluan vielä testata osteopatiaa, vyöhyketerapiaa, akupunkitoo.. Ehkä vielä jotain muutakin mutta nyt ei tule mieleen.

Säännöllisyyteen ei ole kuin yksi keino: varaa aika jo valmiiksi edellisellä kerralla, sillä se unohtuu! Uskokaa, elämä ja arki vie mennessään ja parin viikon tauko voi muuttua aika moneksi kuukaudeksi..

Tää oli niin söpö, että oli pakko laittaa <3

Ihanaa viikonloppua!

xxx

-Minna

Arjen pienen pienet ilot

Nyt tuntuu, että tarvii nauttia pienistä asioista, jotta pysyy mieli iloisena!

Eilen aamulenkillä, paistoi aurinko <3 ihanaa! Olin melkein kaivamassa puhelinta käsivarsikotelosta ja kuvaamassa Pyynnikin rannasta auringon nousua mutta en sitten viitsinyt. Muutenkin kuvien ottaminen on haastellista minulle mutta yritän petrata, sillä itse tykkään lukea blogeja, joissa on myös kuvamateriaalia.

Nyt kun olemme muuttaneet, niin uusien lenkkimaastojen hakeminen on vielä vaiheessa, en tiedä reittejä, joten eilinenkin lenkki oli vähän arpomista ; pari kertaa juoksin harhaan ja piti palata takaisin mutta lopulta löysin takas kotiin ;). jei, hyvä minä! Osaan siis eksyä myös suoralla tiellä..

Tänään oli vuorossa uintireissu Pyynnikin uimahalliin. Kello soitti 5.30 ja suhteellisen pirteenä pääsin ylös, asiaa toki helpotti, kun Rami lähti töihin ja hän oli jo joutunut heräämään viideltä, hahha! (arjen pienet ilot). Uimisen löysin viikko sitten 4 vuoden tauon jälkeen ja on tehokasta (varmaan siksi kun tekniikka ei oo paras mahdollinen)! Tunnin jaksoin pulikoida ja siitäkin puolet oli vesijuoksua mummojen seassa.. On se uintikunto ihan eri juttu, kun "maanpäälinen" kunto. Tiesittekö muuten, että aamulla on halvempi maksu, jes!!   Tiedoksi myös, että kyllä sinne Pyynnikille mahtuu molskimaan!! 

Mahtavin juttu tänään: kävin taas kiropratikolla ja sain normaalin ihmisen paperit! :D eli nyt ei ollut enää eksoottisia ongelmia, kuten esim. pallean jumiutuminen kylkiluiden väliin!?! Olen siis juossut sielä nyt kuukauden ajan kerta viikossa ja seuraavan kerran menen parin viikon päästä, peukut pystyyn, että luut pysyy paikoillan.

Muutenkin tein päätöksen, että alan pitämään kehosta parempaa huolta eli hierontaa ja venyttelyä enemmän, myöskin lihaa pitäisi selkään saada!!

Loppukevennys vielä tähän väliin.. Keskustassa asuminen tarkoittaa meikäläisen kohdalla sitä, että nykyään aina olen melkein myöhässä joka paikasta. Asuu nyt niin lähellä kaikkea ettei tarvii lähtee ajoissa, joten juosten joutuu matkat lopulta menemään.. Se olen siis minä, joka juoksee kaupungilla tukka suihkunmärkänä reppu tai jumppakassi olalla, takki auki ja parhaimassa tapauksessa jumppamatto kourassa.. 

Love and peace fellows!!

xxx

-Minna