Viikon pikakelaus

Maaliskuu ja Intian reissu alkaa lähestymään! Ihan mieletöntä! Nyt pitää vain jaksaa painaa hommia reippaasti ja tienata kolme viikkoa etukäteen eli se tarkoitaa töitä, töitä ja töitä. Onneksi on töitä, joita tehdä :). Työn parissa viikko taas sitten hurahti. Treeniä on onneksi mahtunut mukaan suunniteltu määrä ja tälle viikolle kilometrejä kertyi 72km plus yhteistreenit Pirkkahallilla, missä en kilsamäärää laskenut. Monesti minun treenikilsoja kysellään mutta en ole ikinä niitä sen enempää tuijotellut, päivä kerrallaan mennään. Kevät ja kesä kuitenkin alkaa lähestymään, joten varmasti treeniohjelman kilsatkin kasvaa..

Tämä viikko oli siitä ihmeellinen, että Chili oli hoidossa su-pe. Ei ollut koiraa ulkoilutettavana tai huomiota hakemassa. Voisi luulla, että ihminen nauttisi vapaasta ajasta mutta ei! Ramin kanssa olimme jo heti sunnuntai-iltana lähes porua vääntämässä, kun ei Chilppa kuorsannu sohvalla vieressä eikä sängyssä viemässä tilaa.. Meillähän siis on 120cm sänky, jossa kaikki kolme nukumme onnellisesti yhdessä.. Toisin sanoen minä nukun pikkusessa sikiöasennossa, kun koira valtaa puolet "minun puolesta" :D. Sängyssä oli siis ilman koiraa ruhtinaallisesti tilaa mutta silti nukuin huonosti(johtuen ehkäpä liiallisesta tilasta).
 Viikolla oli ihmeellisen tyhjä olo, kukaan ei ollut kotona vastassa ja sitä alkoi jo kaipaamaan aamulenkille.. Vaikka koira tuo vastuuta ja sitoo, niin ei sitä ilmankaan osaisi elää <3
Eilen oli taas niin kotoisaa, kun ilalla laitoimme leffan pyörimään ja koko perhe (minä, Rami ja Chili) möllötimme sohvalla.

Chili hyppäsi heti omalle paikalle sängyssä

Muutenkaan fiilikset eivät ole tällä viikolla olleet katossa, en tiedä johtuiko edelleen viime viikonlopun juhlinnasta vai mistä.. Oli kokoajan sellainen olo, että tulee kipeeksi.. Kurkussa kuristi, väsytti ja lihakset oli jotenkin epänormaalin arat. Joka aamu sitä kuitenkin heräsi terveenä ja lenkilläkin alkoi loppuviikosta jo sujumaan. Ehkä se on vain väsymystä tai sitten flunssa oli tuloillaan mutta sain sen sit nujerrettua tujuilla vitamiiniannoksilla ja muilla poppakonsteilla ;).

Tämän vuoden talvi on ollut kummallinen, hiihtokelejä vielä odotellessa.. Voipi olla etten suksia pääse varastosta edes hakemaan ja jättääkö hiihdot suosiolla ensi talveen. Onneksi juoksu on maistunut todella hyvin ja lenkille on aina ollut kiva mennä, sitä oikeen illalla odottaa aamua ja juoksulenkkiä.. Hassua, yleensä aina on talvisaikaan vähän kyllästynyt juoksuun ja halunnut tehdä muuta urheilua.. Mutta nyt haluaisin vain juosta! Ehkä sitä on vihdoin oppinut oikean asenteen treenaamiseen;  rento ja stressitön samalla kuitenkin jämäkkä ja määrätietoinen. Näin lenkille lähtö on aina kiva "oman ajan" hetki, mistä saa voimaa ja jaksamista arkeen. Tietty hyvin sujuneet lenkit kannustavat jatkamaan..

Eilen sattui lenkillä hauska tilanne: ohtin miehen, joka selkeästi harrastaa juoksua (releistä päätellen).Hahha, alkoi miehen lenkkarit kiihtyyn, kun hän huomasi "perkules, sehän on likka, joka mut ohitti" :D. Siinä sitten kolmisen kilometriä lenkkeiltiin lähes rinnatusten.. Olisihan siinä jotain juttua voinut vääntää mutta perus suomalaisina oltiin tuppisuuna! Tietty, olisihan mä kovempaa mennyt mutta alla oli 8km vetoja, joten ihan hissukseen piti jäähdytellä, hehhe ;).

Tänään pitkä 20km lenkki olikin jo kunnon syvien vatsalihasten -treeni, oli meinaan aikamoinen jäätikkökeli! Pari kertaa meinasin kunnolla mennä mukkelismakkelis mutta pystyssä säilyttiin. Lenkki oli kuitenkin viimeinen niitti ja kävin ostaan elämäni ensimmäiset nastalenkkarit. Malttamattomana odotan seuraavaa lenkkiä, jolloin pääsee testaamaan kengät. Pakko on kehua Koskikeskuksen Intersportin myyjää, hän oli erittäin avulias ja selkeästi tiesi kengistä! Aijemmin tällä viikolla oli jo valitellut ettei koskarin Intersportista saa kunnon palvelua mutta nyt täytyy perua puheet!

Nyt kelpaa jäätiköllä kirmailla

xxx

-Minna