Vanha koira ja uusi vauva-arki

Chili on ollut ”vauvamme” ja huomion keskipiste jo kohta 10 vuotta. Koira on meille tärkeä perheenjäsen, josta haluamme pitää hyvää huolta. Isäni vitsailee, että huolehdimme koirastamme paljon enemmän kuin moni lapsestaan..  Kertun synnyttyä tilanne hieman muuttui ja vauva saakin paljon enemmän huomiota. Lapsi menee koiran edelle tarpeissaan mutta olemme pyrkineet Chiliä huomioimaan edelleen ja mielestäni onnistuneet siinä.

En luonut ennakko-odotuksia miten Chili tulisi vauvan hyväksymään; miksi stressata etukäteen. En missään vaiheessa ole koiraamme epäillyt tai pelännyt hänen käyttäytyvän väärällä tavalla vauvaa kohtaan. Luotin ettei se ainakaan ole aggressiivinen tai mustasukkainen vauvalle, päinvastoin enemmänkin ajattelin Chilin suojelevan Kerttua.

Synnäriltä tullessamme menin ensimmäisenä sisään, olihan ollut pois 6 päivää, Chili on aina ollut mammanpoika, joten  se oli hyvin onnellinen nähdessään minut. Hetken kuluttua Rami tuli vauvan kanssa. Alkuun Chili ei edes tajunnut, että kantokopassa oli elävä otus :D. Kertun hikka paljasti Chilille, että kotiin oli tullut uusi asukas. Hän haisteli varovasti ja oli ihmeissään mutta ei Kertusta sen enempää kiinnostunut, meidän saapuminen oli parasta! Pari päivää Chili seuraili mitä puuhaamme vauvan kanssa mutta sen jälkeen hän tottui uuteen elämäämme, eikä ole kiinnostunut keskeyttämään uniaan vaipan vaihtoon tai itkemiseen. Tosin kanniskellessamme itkevää vauvaa ympäri kämppää Chili katsoo hyvin ”kauhuissaan” jos meinaamme tuoda huutavaa Kerttua makuuhuoneeseen, jossa Chili nukkuu. Vitsailemme Chilin sanovan mielessään meille: ”ette varmaan tuo sitä tänne huutamaan!"

Vauvan lähellä Chili liikkuu varovaisemmin, hän ymmärtää kyseessä olevan pieni tyyppi, jonka lähellä ei saa riehua. Päivittäin hän haistelee ja tervehtii Kerttua mennessään ohi mutta ei nuolaise (onneksi). Vauva saa olla rauhassa lattialla, sillä Chilihän on hienopieru ja nukkuu vain joko sohvalla tai sängyssä.

Ja kyllä, koira nukkuu edelleen sängyssä, tosin meillä vauva on alusta alkaen nukkunut omassa sängyssä. Aamuisin (erittäin harvoin) saatan ottaa viereeni mutta en ole missään vaiheessa halunnut opettaa vauvaa nukkumaan meidän vieressä, eikä Kerttu ole sänkyymme edes kaivannut; hän nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä nopeasti ja tyytyväisenä.

Mielestäni koira tulee halutessaan moikkaamaan vauvaa, eikä minun tarvitse heitä tuputtaa olemaan lähekkäin. Kertun alkaessa liikkumaan, täytyy varmistaa koiralle oma rauha ja ”turvapaikka” sekä opettaa heti ettei nukkuvaa koiraa häiritä.

Aamuihmisenä aamulenkit ovat aina olleet minun ja Chilin juttu. Päätin etten niistä en luovu vauvan synnyttyä, eikä ole tarvinnut.  On ihanaa käydä aamusta ulkona, vain minä ja Chili, Rami saa jäädä ennen töitään (yleensä nukkuvan) Kertun kanssa kotiin. Lenkit ovat vakiintuneet klo 5-6 välille, huonon yön jälkeen saatan jatkaa vielä unia lenkin jälkeen (minulle ei tuota ongelmia nukahtaa uudestaan). Aamun aloitus omalla ajalla tuo energialatauksen päivään, jolloin olemme kotona keskenään, lisäksi on ihanaa antaa vain Chilille huomioni.

Chili on oppinut hienosti kulkemaan vaunujen kanssa, toki ensimmäiset lenkit mentiin hampaita kiristellen (kiroillen) ja kärsivällisyyttäni koeteltiin.. Mutta nykyisin voimme lenkkeillä missä vain, varsinkin Kertun ollessa kantorepussa. Päivälenkki rytmittää kivasti päivää ja arkirutiinit ovat muodostuneet sen ympärille.  Missään vaiheessa lenkit eivät ole tuntuneet rasittavilta tai etten jaksaisi lähteä päivällä ulos.  Tietysti välillä  väsyttää TODELLA paljon mutta ulkoilma piristää, elämä on  aina parempaa lenkin jälkeen! Tietysti myös vauvan pitää saada raitista ilmaa; meillä ei Kerttu nuku päikkäritä parvekkeella, vaan liikkuvissa vaunuissa.

Kohta 10 vuotta täyttävä Chili on jo vanha koira ja haluan päivittäin viettää aikaa sen kanssa ja huolehtia hänelle onnelliset vanhat päivät <3.

Loppukevennyksenä: Meidän toinen yö kotona Kertun kanssa oli raskas, hän huusi klo 3.30 asti yöllä. Se oli myös Chilille liikaa; noin yhden aikaa hän katsoi huutavaa Kerttua ja hyppäsi pois sängystä siirtyäkseen olohuoneen sohvalle nukkumaan. Chili ei ole koskaan aikaisemmin poistunut yöllä sängystä, joten olemme tilanteelle nauraneet. Onneksi sen yön jälkeen ei Kerttu ole edes öisin huutanut (herään häntä syöttämään ennen itkun alkamista) ja Chili on saanut nukkua rauhassa.

Onko muilla" karvaiset lapset" (koira(t)) miten reagoineet vauvaan?

xxx

-Minna

Viikon pikakelaus

Maaliskuu ja Intian reissu alkaa lähestymään! Ihan mieletöntä! Nyt pitää vain jaksaa painaa hommia reippaasti ja tienata kolme viikkoa etukäteen eli se tarkoitaa töitä, töitä ja töitä. Onneksi on töitä, joita tehdä :). Työn parissa viikko taas sitten hurahti. Treeniä on onneksi mahtunut mukaan suunniteltu määrä ja tälle viikolle kilometrejä kertyi 72km plus yhteistreenit Pirkkahallilla, missä en kilsamäärää laskenut. Monesti minun treenikilsoja kysellään mutta en ole ikinä niitä sen enempää tuijotellut, päivä kerrallaan mennään. Kevät ja kesä kuitenkin alkaa lähestymään, joten varmasti treeniohjelman kilsatkin kasvaa..

Tämä viikko oli siitä ihmeellinen, että Chili oli hoidossa su-pe. Ei ollut koiraa ulkoilutettavana tai huomiota hakemassa. Voisi luulla, että ihminen nauttisi vapaasta ajasta mutta ei! Ramin kanssa olimme jo heti sunnuntai-iltana lähes porua vääntämässä, kun ei Chilppa kuorsannu sohvalla vieressä eikä sängyssä viemässä tilaa.. Meillähän siis on 120cm sänky, jossa kaikki kolme nukumme onnellisesti yhdessä.. Toisin sanoen minä nukun pikkusessa sikiöasennossa, kun koira valtaa puolet "minun puolesta" :D. Sängyssä oli siis ilman koiraa ruhtinaallisesti tilaa mutta silti nukuin huonosti(johtuen ehkäpä liiallisesta tilasta).
 Viikolla oli ihmeellisen tyhjä olo, kukaan ei ollut kotona vastassa ja sitä alkoi jo kaipaamaan aamulenkille.. Vaikka koira tuo vastuuta ja sitoo, niin ei sitä ilmankaan osaisi elää <3
Eilen oli taas niin kotoisaa, kun ilalla laitoimme leffan pyörimään ja koko perhe (minä, Rami ja Chili) möllötimme sohvalla.

Chili hyppäsi heti omalle paikalle sängyssä

Muutenkaan fiilikset eivät ole tällä viikolla olleet katossa, en tiedä johtuiko edelleen viime viikonlopun juhlinnasta vai mistä.. Oli kokoajan sellainen olo, että tulee kipeeksi.. Kurkussa kuristi, väsytti ja lihakset oli jotenkin epänormaalin arat. Joka aamu sitä kuitenkin heräsi terveenä ja lenkilläkin alkoi loppuviikosta jo sujumaan. Ehkä se on vain väsymystä tai sitten flunssa oli tuloillaan mutta sain sen sit nujerrettua tujuilla vitamiiniannoksilla ja muilla poppakonsteilla ;).

Tämän vuoden talvi on ollut kummallinen, hiihtokelejä vielä odotellessa.. Voipi olla etten suksia pääse varastosta edes hakemaan ja jättääkö hiihdot suosiolla ensi talveen. Onneksi juoksu on maistunut todella hyvin ja lenkille on aina ollut kiva mennä, sitä oikeen illalla odottaa aamua ja juoksulenkkiä.. Hassua, yleensä aina on talvisaikaan vähän kyllästynyt juoksuun ja halunnut tehdä muuta urheilua.. Mutta nyt haluaisin vain juosta! Ehkä sitä on vihdoin oppinut oikean asenteen treenaamiseen;  rento ja stressitön samalla kuitenkin jämäkkä ja määrätietoinen. Näin lenkille lähtö on aina kiva "oman ajan" hetki, mistä saa voimaa ja jaksamista arkeen. Tietty hyvin sujuneet lenkit kannustavat jatkamaan..

Eilen sattui lenkillä hauska tilanne: ohtin miehen, joka selkeästi harrastaa juoksua (releistä päätellen).Hahha, alkoi miehen lenkkarit kiihtyyn, kun hän huomasi "perkules, sehän on likka, joka mut ohitti" :D. Siinä sitten kolmisen kilometriä lenkkeiltiin lähes rinnatusten.. Olisihan siinä jotain juttua voinut vääntää mutta perus suomalaisina oltiin tuppisuuna! Tietty, olisihan mä kovempaa mennyt mutta alla oli 8km vetoja, joten ihan hissukseen piti jäähdytellä, hehhe ;).

Tänään pitkä 20km lenkki olikin jo kunnon syvien vatsalihasten -treeni, oli meinaan aikamoinen jäätikkökeli! Pari kertaa meinasin kunnolla mennä mukkelismakkelis mutta pystyssä säilyttiin. Lenkki oli kuitenkin viimeinen niitti ja kävin ostaan elämäni ensimmäiset nastalenkkarit. Malttamattomana odotan seuraavaa lenkkiä, jolloin pääsee testaamaan kengät. Pakko on kehua Koskikeskuksen Intersportin myyjää, hän oli erittäin avulias ja selkeästi tiesi kengistä! Aijemmin tällä viikolla oli jo valitellut ettei koskarin Intersportista saa kunnon palvelua mutta nyt täytyy perua puheet!

Nyt kelpaa jäätiköllä kirmailla

xxx

-Minna