Olen vähitellen päässyt juoksemaan säännöllisesti. Määrät ovat edelleen vähäisiä,
enkä halua niitä nostaa turhan nopesti; liian varhain aloitettu kovatehoinen
treeni raskauden ja synnytyksen jälkeen voi tuoda kehoon pysyviä ongelmia,
joten mielummin olen ylivarovainen. Tietysti arki muutenkin on vauvan ehdoilla menemistä, joten en tarkkaa treeniohjelmaa halua noudattaa vielä tässä vaiheessa.
Aloitin
hölkkäämisen noin 2kk synnytyksen jälkeen, mikä on todella aikaisin. Valmentajana
en niin aikaista aloittamista suosittele. Mutta koin oman kroppani
palautuneen riittävästi kevyen lenkkeilyn aloittamiseen. Ennen yhtäkään
hölkkälenkkiä, pohjalla oli todella paljon syvien lihasten vahvistusta;
lantiopohja jumppa heti synnytyksen jälkeen ja pari päivää myöhemmin lähdin
aktivoimaan ja vahvistamaan muita tukilihaksia. Rakensin pohjaa huolella ja päivittän. Sairaalasta kotiuduttuani aloitin koiralenkit ja säiden ollessa
hyvät pääsimme vaunulenkille nopeasti Kertun syntymän jälkeen. Reipasta kävelyä kertyi helposti päivittäin 5-10km.
Ensimmäinen
juoksulenkkini oli 6km, jonka aikana kävelin ylämäet tai huomatessani keskivartalon
pettävän. Ensimmäinen lenkki oli hidas mutta juoksu tuntui yllätävän hyvältä!
Tosin minulla oli vielä mielessä 30. raskausviikon juoksufiilikset; olinhan siihen verrattuna meno yli 10kg kevyempää. En ensimmäisillä lenkeillä pitänyt minkäänlaista sykemittaria,
halusin mennä fiiliksen mukaan, ilman vauhdin tarkkailuja. Nautin vain
juoksusta, joka antoi energiaa univelkaisiin päiviin.
6km lenkki oli sopivan tuntuinen treeni. Lenkin jälkeen koin lantion alueen rasittuneen hieman mutta heti seuraavana päivänä koin olevani palautunut treenistä. Parin lenkin jälkeen pystyin jo
juoksemaan koko matkan, ilman käveypalautuksia.
Tällä
hetkellä juoksen n. 3x viikossa, enkä koskaan peräkkäisinä päivinä. Päivittäin
teen lantionpohjan vahvistusta ja hypopressive-treenejä, etten vain aiheuta
lantionpohjalle mitään vaurioita varhain aloitetun juoksun vuoksi.
Treeniviikot
ovat olleet näiden kuukausien aikana
rikkonaisia rintatulehdusten vuoksi. Pikku hiljaa alkaa minun maidon tuotannon
ylitarjonta tasaantumaan ja toivon viidennen rintatulehdukseni olleen
viimeinen!
Kovemmat
treenit otin ”ohjelmaani” kuukausi sitten mutta en ole vielä uskaltanut repiä
kaikkia tehoja itsesäni. Olen keskittynyt parantamaan vauhtikestävyyttä, joka
on tällä hetkellä aika surkea. Onhan edellisistä tehokkaista treeneistä yli
vuosi aikaa.
Rakastan
tavoitteita, joten kesän aikana alkoi mieleeni hiipiä ajatus juoksukisasta syksylle. Tavoitteet ovat tällä hetkellä erilaisia kuin aikaisemmin; ei ole
pakkomielteistä ajan tavoittelua, vaan päästä nauttimaan kisafiiliksiä ja tehdä
tämän hetken kunnolla paras tulos. Minulla on uusi vaihe elämässä, joten juoksu
on aloitettu puhtaalta pöydältä, hieman rennommalla asenteella.
Ilmoittauduin
syyskuussa olevaan Tampere Puolimaraton
–tapahtuman 10km matkaan ja lokakuussa olisi tarkoitus juosta puolimaraton! Kääk!
Kympin
juokseminen ei ole ongelma, tosin aika tuskin on 40 minuuttia, mutta sillä
matkalla maaliin päästään varmasti. Puolimaraton tuntuu vielä todella pitkältä
matkalta, tällä hetkellä 14km on ollut pisin lenkkini. Onneksi lokakuuhun on
vielä aikaa ja varmasti ehdin ”testitreenin” tekemään ennen kisaa.
Olen
todella innoissani syksystä! Juokseminen on saanut uuden merkityksen elämään.
Joka kerta lenkille on ihana lähteä ja palattuani lenkiltä olen yhtä hymyä. Eikä
lenkkini todellakaan ole joka kerta kevyttä menoa. Välillä tuntuu että
lyllerrän niin hitaasti ja raskaasti
eteenpäin mutten anna sen masentaa, tiedän seuraavan lenkin olevan helpompi ja
kyse on niin paljon muustakin kuin fyysisestä suorituksesta; lenkki on omaa
aikaa, missä mieli lepää ja saan keskittyä vain itseeni.
Olen
aina ollut huono pitämään minkäänlaista treenipäiväkirjaa, joten ajattelin
ryhtyä kirjoittamaan blogiini viikottain treenifiilisiä ja mitä on tullut tehtyä.
”Julkisen paineen” alla saan ehkä itselleni rutiinin harjoituspäiväkirjan
tekoon.
Mitä
kivoja tavoitteita sulla on syksylle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti