sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

kuulumiset: kun alkaisi jo riittämään..


Tänään on tasan viikko laskettuun aikaa ja hups, näin 9 kuukautta vain hujahti. Tosin huomaan jo sisäistäneen vahvasti raskaana olevan identiteetin, että elämä ennen raskautta tuntuu hyvin kaukaiselta ajalta.

Viime päivinä olen ollut enemmän ja vähemmän kyllästynyt olotilaani. Vatsa kasvaa ja on enemmän ja enemmän tiellä, kaikessa. Olo on tukala ja olisi jo kiva päästä palautumaan raskaudesta sekä ennen kaikkea tapaamaan vauvan. Opettelemaan uudenlaista arkea ja elämää. Tiedän toki, että vauva vahvistuu päivä päivältä enemmän mahassa ja on valmiimpi tähän maailmaan mutta minulle jo riittäisi odottelu.

Kaipaan juoksua enemmän kuin koskaan. Keväiset kelit ja sula asfaltti ei yhtään auta juoksukuumeeseen. Vaikken ole heti synnäriltä lähdössä lenkille, niin olisi mukavaa saada asiaa eteenpäin ja palautumistreenit käyntiin, jolloin mahdolliset juoksulenkit olisivat askelen lähempänä.

Jos ei viime päivien turhautumista lasketa, olen selvinnyt todella helposti raskausajasta. "Maanpinnalle" minut tiputti viikko sitten vatsatauti, luultavasti norovirus. Olin lauantai aamuna varma, että aamupahoinvointi ja huono-olo olisi kohta alkava synnytys. Mutta onneksi ei synnytys käynnistynyt. Olisi ollut aivan hirveää oksentaa, ripuloida vatsakramppien kanssa kuumeessa synnärillä, joten vauva oli viisas, eikä halunnut syntyä samaan aikaa noroviruksen kanssa.

Vatsatauti vie energiat yllättävän moneksi päiväksi. Nyt kuitenkin olen taas normaaleissa energioissa ja mammaloman puuhastelut ovat jatkuneet; pesänrakennusviettiä on tyydytetty. Kämppä on siivottu perusteellisesti, vauvan kamat on paikoillaan, joten enää vain odotellaan pikkuista saapuvaksi.

Äityslomaa on takana kohta kuukausi, olen kaiken touhottamisen lisäksi ottanut rennosti. Katsonut Netflixiä keskellä päivää, torkkunut päiväunia ja nähnyt ihania ihmisiä.. Olen nauttinut omasta ajasta mutta nyt alkavat päivät tuntumaan pitkiltä ja välillä tylsiltä.

Kovasti koetan jumppailla päivittäin, josko se innostaisi tyyppiä syntymään J. Lihaskuntojumpat ovat oikeastaan ainut tämän hetken treenimuoto. Paikkojen ja nivelsiteiden löystyessä on oikea SI-nivel (jälleen) alkanut kipuilemaan ja kävely on aika hidasta ja kipeää. Tunnen kuinka alimmat nikamani ”muljuvat” löysyyttä. Kipuun paras hoito on pakarajumppa. Pakaroiden aktivoiminen helpottaa kipua; lihakset antavat tukea, joten yliliikkuminen nivelissä vähän rauhoittuu lihasten ollessa hereillä.

Valituksista ja tuskailusta huolimatta koetan nauttia pitkistä yöunista, jotka eivät enää niin sikeitä ole, hiljaisuudesta, rauhassa syömisestä ja varmaan osaisin listaa jatkaa tyypin synnyttyä.. Asioista, jotka kohta ei olekaan niin itsestäänselvyys.


Ihanaa alkavaa viikkoa!

Yleensä olen polkenut läpi talven mutta tänä vuonna jäi talvipyöräily väliin mutta vihdoin pääsee polkemaan sulilla teillä. Hieman hitaampaa mutta varmasti eteenpäin :D. Raskausviikko 40. alkakoon!
xxx

-Minna







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti