Meille tulee vauva!

Kirjoitin heinäkuun loppupuolella postauksen syksyn juoksutavoitteista ja kuinka treenit eivät ole kovinkaan nousujohteisesti menneet. Viikkoa myöhemmin tein positiivisen raskaustestin. Juoksusuunnitelmat HIEMAN muuttuivat kerta heitolla.

Näin jälkikäteen ajateltuna koin raskauden oireiden alkaneen heti alusta alkaen: ylivoimaisena väsymyksenä, joka esti minua puskemasta treeneissä äärirajoille. Eipä raskaus kuitenkaan ensimmäisenä ollut mielessä, kun pohdin väsynyttä menoa lenkeillä.

”Huonosti” menneet treenit eivät haitanneet enää saatuani tietää syyn. Tunne, jonka  testin tehtyäni ja tajuttuani asian, oli jotain niin ainutlaatuista.  Onnellisuus, jännitys, innostus, pelko; kaikki samaan aikaan mielessä!

Emme halunneet kertoa muille raskaudesta ennen 12 viikon ultraa, jossa selviäisi onko kaikki kunnossa. Lukemattomat tarinat ja tieto, siitä kuinka kaikki voi vielä muuttua ensimmäisen kolmanneksen aikana.  Salailu oli vaikeaa, olisimme halunneet kailottaa iloisen uutisen kaikille. Keksin juoksu-uteluihin tekosyitä, enkä halunnut puhua näiden parin kuukauden aikana itsestäni. Yritin aina kysellä toisilta kuulumisia tarkasti, ettei minun tarvitsisi kertoa omia juttuja.

Pitkän odotuksen jälkeen ensimmäinen ultra oli ja saimme helpottavan tiedon, että kaikki näyttää hyvältä. Tärkeimmille ihmisille kerroimme uutiset heti, ihanaa kun ei tarvinnut enää salailla!

Hauskinta on ollut nähdä ihmisten suhtautumista uutiseen, monelle on ollut todella iso yllätys mutta voi kuinka ihanaa on ollut läheisten onnenkyyneleet ja riemastus tulevasta vauvasta.

Vaikka tänään tuli täyteen 20. raskausviikko, on edelleen hassua ajatella äitiyttä;  kaikkea sitä uutta, mahtavaa ja pelottavaa, mitä se tuo tullessaan. Viime kuukaudet olen ollut onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan ennen. Alkuajan pahoinvoinnista ja väsymyksestä selvittyäni raskaus on ollut ihanaa aikaa. Toivon hyvän olon jatkuvan, että pystyisin loppuun asti oleman töissä sekä liikkumaan (juoksemaan) säännöllisesti.

Maha alkaa pikkuhiljaa jo näkymään

Minulla on monta postausaihetta odottamassa ja varoitan jo etukäteen, tulen paljon kirjoittamaan näistä jännistä ajoista. Juoksujuttuja tulee mukana niin paljon ja pitkälle kuin vain juoksen (toivottavasti mahdollisimman pitkälle) mutta nyt on mammavaihde päälle eli suorittaminen hampaat irvessä on tauolla. Tilalle tullut kehon kuuntelu ja lempeys itseä kohtaan. Vaikka ollaan vasta (jo) puolivälissä, on ollut jännä huomata kuinka tästä maha-asukista on tullut jos niin rakas tyyppi, enkä halua tehdä mitään mikä voisi häntä haitata <3.

Mutta kelatkaa, meille tulee vauva!! 

Xxx

-Minna