sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Uusi alku

Syksyt on minulle yleensä kaikista vaikeinta aikaa, pimeys ja kylmyys vetää mielen helposti matalaksi. Viime syksynä kuitenkin odotin New Yorkin reissua niin innokkaana, ettei väsymys painanut juurikaan mutta täytyy sanoa, että nyt keväällä iski varmasti syksynkin väsymys tuplana päälle, on meinaan energiat olleet vähissä!

Työ ja koulu on vienyt lähes kaiken vapaa-ajan ja tiedän, että itsehän järjestän omat aikatauluni; ensimmäistä kertaa moneen vuoteen aikani ei ole millään riittänyt tekemään säännöllistä treeniä. En tietenkään tee töitä 24/7 mutta jos päivässä on hassuja pieniä tunnin taukoja, niin ei siinä kestävyysjuoksija kauheasti ehdi laadukasta treeniä tekemään. Sen verran on järkeä ollut päässä etten ole aamuisin neljän aikaa herännyt ja koettanut treenata muutaman tunnin yöunilla.

Treenaus ei tietenkään ole kaikki kaikessa, on elämässä paljon muutakin mutta huomaan kaipaavani säännöllisiä aamutreenejä, en ole ollut täysin oma itseni. En tiedä onko syy ollut yleinen väsymys vai treenaamattomuus mutta näin jälkikäteen helmi-maaliskuu oli todella uuvuttava ajanjakso.

Ensimmäistä kertaa minua otti päähän kelit, ei edes houkutellut juokseminen paukkupakasessa tai jäätiköllä kirmaaminen. En todellakaan osannut nauttia auringosta, vaan toivoin lumien sulavan mahdollisimman nopeasti pois, toiveeni ei näköjään kauhean kauas ole kantanut, kun edelleen lunta ja jäätä on yllin kyllin, hahha!

Viime syksynä sain valtavasti energiaa paastoamisesta, joten päätin aloittaa pääsiäisen jälkeen paaston ja kyllä, ihan totaalipaaston, jossa juon ainoastaan vihreää teetä ja vaahterapalmusiirappia höystettynä sitruunalla sekä cayennepippurilla. Kuulostaa hurjalta mutta oloa, joka paastoamisesta tulee ei voi sanoin kuvailla. Ensimmäiset kolme päivää on tuskaa ja lopettamista miettii koko ajan mutta neljäntenä päivänä mieli kirkastuu, uudet ajatukset alkavat virtaamaan ja jotenkin löydän itsestäni sen oikean, iloisen Minnan, joka on ollut hieman hukuksissa. Paastosin jälleen vain viisi päivää, se riittää minulle, sen jälkeen alan kaipaamaan juoksemista ja  ennen kaikkea ruokaa.

Nyt paaston jälkeen olen taas löytänyt selkeän suunnan kaikkeen sekä iloisen asenteen, kaikki varmasti järjestyy! Plussani tietysti herkkä vatsani toimii paremmin pitkän aikaa, sekä olen vierottautunut kahvista, johon koukutuin kevään aikana. Kahvissa ei siis sinänsä mitään pahaa ole mutta haluan pitää sen vain harvinaisena juomana, silloin tällöin.

Toinen muutos tuli treenaamiseen ja valmentamiseen. Olen ollut reilu kuusi vuotta Lauri Hollon juoksukoulussa ja hän on ohjelmani tehnyt, mitään vikaa ei ohjelmissa ole ollut (edelleen voin häntä kaikille juoksijoille suositella) mutta minulle tuli tunne, että haluan kokeilla omia taitoja suunnitella tavoitteellista juoksuohjemaa. Haluan kokeilla yhdistää hieman eritavalla erilaisia treenejä,  plus pystyn helpommin aikatauluttamaan treenit sekä hajanaisen ja välillä raskaatkin työpäivät.
Ainahan voin palata takaisin jos tuntuu, että mentiin väärälle tielle mutta toistaiseksi olen innoissani tulevasta ohjelmastani!

Ilmoittauduin myös ensimmäiseen kisaani tälle vuodelle, Helsinki half marathon on luvassa 9.6. viime vuonna juoksin samaisen tapahtuman mutta todella huonoilla fiiliksillä; vihaisin koko 21 kilometriä, jonka koetin juosta lujaa. Tälle vuodelle ja tähän kisaan menen oikeasti fiilistelemään, tavoite on 1.30, se on kaukana enkasta mutta tämän hetken kunnolle asettamani tavoite on kova. Muutenkin haluan löytää sen hyvän ja iloisen fiiliksen kisoihin, olen liikaa suorittanut juoksuja vain uusi enkka silmissä, joten olen unohtanut nauttia siitä matkasta. Loppujen lopuksi tuskin ketään kovinkaan paljoa kiinnostaa juoksenko puolikkaan 1.35 vai 1.25 . Juoksija olen silti, juoksin kuinka lujaa tai hitaasti tahansa!

Mites teidän kevät on mennyt?

Nyt iloisin mielin tulevaan ;)



xxx


-Minna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti