Herääminen

Täällä jälleen!

Vihdoinkin saan rauhassa istahtaa alas ja käyttää vapaa-aikaani kirjoittamiseen, viimeinen puoli vuotta on sujahtanut nopeasti työn ja kahden koulun välillä, juoksu  ja treeni on mennyt vaatimattomasti taustalla. Yhteen postaukseen en rupea kovinkaan tarkasti kuulumisia rustailemaan, vaan ajattelin pintaraapaisuna vähän aktivoida kirjoitustaitojani, turista kuulumisia ja fiiliksiä vähän kaikesta..

Viime perjantaina oli viimeinen näyttökoe hierojan erikoisammattitutkinnosta. Mikäli ihmettelet koko tutkinnon tarkoitusta, niin parin vuoden ajan olen suorittanut yrittäjän oppisopimuksella koulusta, joka koostuu neljästä eri näyttötutkinnosta: urheilijan lihashuolto, nivelten käsittelyhoitoa/mobilisointia, hierojatyön arvioitsijana toimiminen sekä kipu-asiakkaan hoitaminen. Opiskelu on ollut pääsääntöisesti itseopiskelua etänä mutta jokaiseen tutkinnon osaan on ollut kaksi viikonloppua lähiopetusta sekä tietysti oman tuutorin kanssa tapaamisia.

Koko koulutus oli paljon vaativampi mitä alkuun luulin mutta opin äärettömän paljon! Sain uutta innostusta ammattiini ja minulla on suunnattomasti enemmän työkaluja hoitaa asiakkaita, lisäksi innostus oppia lisää kasvoi, eli ehdottomasti pitää koettaa pysyä ajan hermolla ja kehittää itseään säännöllisesti.

Toinen koulu, joka alkoi syksyllä, on Varalan personal trainer –koulutus, joka vielä jatkuu toukokuulle. Tähän asti olen pääsääntöisesti tehnyt vain kehonpainoharjoittelua mutta koulutuksen myötä tajusin, että  ehkä olisi hyvä monipuolistaa treenaamista ja kehittää myös voiman eri osa-alueita salilla. Minusta tuskin ihan ”perus” kuntosali PT:tä tulee,  sillä edelleen koko kehon käyttö ja toiminnallinen treeni on juttuni mutta siihen on tullut lisänä yhdistää painojen kanssa pelaamista ja pakko myöntää, että kyllähän kyykky ja mave ovat aika kuningas-liikkeitä ihan kaikille.

Treenaamisesta ja juoksusta ei kovinkaan paljoa ole kerrottavaa, treeni on ollut enemmän siinä elämän mukana tulevaa juttua. Loppukesästä koin olevani aika finaalissa jaksamisen kanssa, joten päätin lyhentää treenausta enemmän 10km matkaan tähtäävää ja tulevan kesän tavoitteet on parantaa 10km ennätystä. Katsotaan sitten syksyllä jos kesä menee hyvin, että voisiko maraton olla vielä ensi syksylle tavoitteena.. Lenkit ovat lyhentyneet ja aikaa kuluu hieman vähemmän arjessa juoksuun, välillä kaipaan kolmen tunnin lenkkejä mutta toisaalta ohjelmassa on vielä yli 20km juoksua, joten pitkää lenkkiä saa tehdä.

Uutena vuotena minun piti kirjoittaa tulevan vuoden tavoitteista ja ”lupauksista” mutta kärvistelin kotona flunssassa, joten en jaksanut keskittyä muuhun kuin niistämiseen ja tukkoiseen oloon :D mutta haluaisin jakaa ajatuksia minun tulevasta vuodestani, eihän tässä ole kuin vasta kuukausi menty uutta vuotta.

Eräänä syksyisenä lauantaiaamuna kuuntelin lenkillä yhtä lempi podcastiani, jossa podcast vieras kertoi ajatustaan, miten voisi kehittää itseään mutta unohtamalla ankarat uuden vuoden lupaukset, mistä valitettavasti nykyään puhutaan enemmän vitsinä, eikä kukaan enää mitään sen vuoksi edes lupaa.

Vieras oli sitä mieltä, että vuodelle olisi hyvä antaa jokin sana, jonka avulla voisi kehittää itseään, sanan, johon pystyisi keskittymään vuoden ajan. Minulle tuli heti mieleen vain yksi asia: KESKITTYMINEN olisi minun punainen lanka vuonna 2018!

Keskittyminen, mitä se tarkoittaakaan.. Ajattelen niin, että keskityn tänä vuonna ainoastaan jo meneillään oleviin asioihin, enkä haali lisää ”uusia juttuja”, mihin minulla on aina tapana ryhtyä. Keskityn ohjaamiseen ja sen puolen kehittämiseen sekä lisäämiseen, hierontatyöt pysyköön ennallaan. Ystävissä ja perheessä keskityn pitämään yhteyttä ja käytän aikaani vain ihmisiin, joita todella haluan nähdä, ihmisiin joista saan energiaa <3.

Keskityn juoksemaan ja tekemään omaa treeniä,  kuuntelemaan itseäni; keventämään kun tarvii ja piiskaamaan kovempaa kun jaksaa.

Keskityn olemaan läsnä hetkessä, oli hetki mikä tahansa, enkä miettimään ”sitten kun..” tai tekemään ja miettimään samalla jo seuraavaksi tehtävää asiaa.

Ei siis mitään ”maata mullistavia” lupauksia, vaan lähtee pienistä asioista, jotka loppujen lopuksi ovatkin yllättävän isossa osassa elämää.

Oletko sinä miettinyt tämän vuoden teemaa tai sanaa, joka voisi hyvin olla punainen lanka sinun tulevalle vuodellesi? Eikä hei haittaa, vaikka vuosi on jo pyörähtänyt käyntiin, vielä ehtii!

Palataan pian!

xxx

-Minna