keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Järkevämpää juoksua

Heipähei! Vihdoinkin sain inspiraation kirjoittaa juoksukuulumisiani, paljon on asiaa mutta koetan pitää postauksen järkevän mittaisena, joten keskitän tämän tekstin pieniin konkrettisiin muutoksiin, joita olen tehnyt sitten viime kuulumisten.

Olen jahdannut kolmen tunnin alitusta jo pitkän aikaa, eikä se ole vieläkään irronnut. Rottendamin maratonin jälkeen ajattelin ryhtyä etenemään treeni kerrallaan ja pyrkimään tekemään jokaisen harjoituskerran huolellisesti ajatuksella, enkä pakonomaisesti miettien tulevia kisoja ja enkkoja. Haluan saada monen vuoden jälkeen vammattoman kesän; päästä juoksemaan ja lenkille ilman kolotuksia tai kipuja sekä nauttia itse juoksusta. Kolme tuntia varmasti alittuu, kunhan pystyn treenaamaan säännöllisesti ja terveenä. Toistaiseksi ollaan suunnitelmassa; vammoja ei ole tullut ja treenit on tehty "tunteella".

Harjoitteluun olen ottanut enemmän omaa ajatusta mukaan, sillä minä itse tunnen oman kroppani parhaiten ja luottaminen omiin tuntemuksiin on ykkösjuttu. Aikaisemmin suoritin ehkä hieman robottimaisesti kaiken ja tukahdutin omat fiilikset, aika hölmöä mutta nyt olen toivottavasti viisaampi. Opiskelujen myötä tiedän ja ymmärrän ihmiskehoa ja sen toimintaa paremmin, joten olen kokeellisesti alkanut liitämään juoksuun ja treenaamiseen uusia juttuja; on mielenkiintoista seurata miten monet asiat voivat vaikuttaa juoksuun ja treenaamiseen.

Maratoonarin ja kestävyysjuoksijan treeniohjelmassa on paljon kilometrejä ja suurin osa kevyttä PK-lenkkiä. Onko kuitenkin treenistä otettu kaikki hyöty irti, että juoksen "vain" putkeen esim. 15km? Ei mielestäni. Juoksutekniikkaa voi aina kehittää paremmaksi, kukaan ei juokse täydellisesti. Olen ottanut tavaksi tehdä koordinaatioharjoituksia keskellä lenkkiä, kikkailen noin 5minuuttia ja jatkan lenkkiä normaalisti. Jos minulla on kiire (=aamu on ollut hidas), niin olen päättänyt etten kikkailuista luovu, juoksen vaikka kilometrin vähemmän, sillä uskon niistä olevan enemmän hyötyä kuin siitä että juoksenko 14km tai 15km. Lenkin lomassa keskitän aina välillä ajatukseni kehoon ja sen tuntemuksiin; miltä tuntuu ja miten askellan. Pilateksen myötä oma kehon tuntemus on parantunut huimasti, pystyn tuntemaan paremmin missä asennossa milloinkin olen.

Monipuolisuus lenkillä on ollut myös avainasemassa treenaamisessani, pitkillä lenkeillä olen välillä kävellyt/hölkännyt jyrkät ylämäet takaperin. Sykkeet pysyy ylhäällä mutta saan lihaksilleni erilaista ärsykettä,  mikä auttaa tulevaisuudessa minua (toivottavasti) juoksemaan lujempaa ja paremmin.

Vinojen vatsalihasten löytäminen sekä rintarangan kiertoliikkuvuuden parantaminen.  Olen aina ajatellut, että juoksussa jalat juoksee ja kädet rytmittää juoksua, keskivartalo pysyy stabiilina paikoillaan. Asia on aikalailla väärin ajateltu! Viime talvena olin Jarmo Ahosen koulutuksessa (Jarmo on mun yksi idoli), jossa tuli puhetta keskivaralon kierron tärkeydestä kävelyssä ja juoksussa; minulla kirjaimellisesti lamppu syttyi ja ajatus kirkastui! Mitä hittoa, en ollut koskaan ajatellut asiaa näin!! Rupesin tietoisesti ajattelemaan juostessani keskivartalon kiertoa liikkeessä, vau mikä ero; juoksu tuntuu paljon paljon rennommalta. Maaliskuussa juoksin Briteissä Bath half maratonin ja juoksu kulki silloin uuteen enkkaan (1.26.13) mutta enkka ei ollut pääasia, vaan sain kolmelta kanssajuoksijalta komenttia loppukilsoilla, että juoksuni näyttää hyvältä! Mitä hittoa!? Mun tappijaloillako? :D Rami myös sanoi 17km kohdilla minut nähdessäni, että todella kevyeltä näytti ja Rami jos kuka on nähnyt juoksuni ihan alusta alkaen, plus hän sanoo rehellisesti oman mielipiteensä minulle :D. 

Koen tekniikkani kehittyneen puolen vuoden aikana, joka on tuonut omia haasteita. Jalkojeni lopputyöntö on parempi, joten juoksu on alkanut tuntumaan enemmän takareisissä ja pakaroissa mutta lihasvoima ja jalkojen palutuminen treeneistä on ollut haasteellista. Nyt on pakko hyväksyä se, ettei minun lihakset ole vielä ihan parhaimmassa kunnossa kehon takaketjussa. Lihaskuntotreeneistä on tullut luistettua mutta Rottendamin jälkeen olen parantanut tapani. Tein itselleni kaksi ohjelmaa; keskivartalo treenin, keskittyen vinoihin vatsalihaksien vahvistamiseen ja jalkatreeni, keskittyen pakaroiden ja takareisien vahvistamiseen. Teen molemmat harjoitukset kerran viikkoon ja treeni tehdään tietysti pilates tyylillä: huolellisesti, hengityksen tahtiin. Viikon kolmas lihaskunto tulee laitepilatestunnista, joka on ihan yksi lempparitreeneistä ikinä! :)

Olen vuoden verran tehnyt ennen jokaista lenkkiä lihaskalvoja aktivoivan ja "venyttävän" lämmittelyn ja en ole viime kesän jälkeen kärsinyt vammoista (kopkop). Lihaskalvoja huoltavat treenit vaativat aikaa ja toistoja, joten nyt 12kk jälkeen voin kyllä todellakin sanoa alkujumpastani olleen apua. Aikomukseni on laittaa erillinen postaus n. 10min kesävästä lämmittelystäni ennen juoksua, joten en nyt paneudu siihen sen enempää.

Toistan hieman itseäni mutta todellakin suurin oivallukseni on ollut rennompi suhtautuminen treenaamiseen ja teen jokaisen harjoituksen huolella keskittyen sekä koetan kunnella kehoa. Aika on niin rajallista, että miksi tuhlaisin aikaani tehden treenit "nopeasti alta pois" ajatuksella. Miksen nauttisi joka hetkestä (myös niistä paskoista lenkeistä, milloin ei vain kulje), miksen pyrkisi olemaan läsnä lenkeillä ja elämään siinä hetkessä? En tietenkään koko lenkkiä mieti tekniikkaa ja miten askellan mutta aina välillä on kiva "herätä" fiilistelemään, että miltä tuntuu. Kannattaa kokeilla!

On kuitenkin fakta, että juoksemaan oppii juoksemalla eli mitkään kikkailut ja muut harjoitteet eivät missään nimessä korvaa säännöllistä juoksemista, ne vain auttavat parantamaan juoksun taloudellisuutta, monipuolistavat kehon käyttöä ja tuovat erilaista ärsykettä. Muistetaan myös, että juoksuohjelman on oltava tarpeeksi monipuolinen eri mittaisista ja tehoisita treeneistä, jotta kehityt. Omalla kohdallani luotan edelleen koutsini Lauri Hollon tekemiin ohjelmiin ja näin minä pystyn keskittymään siihen omaan juttuun eli treenien suorittamiseen, ajatuksella ja rakkaudesta lajiin eli juoksuun; senhän vuoksi tätä tehdään, eiks niin?

Hei tällaisia ajatuksia ja oivalluksia olen tässä muutamien kuukausien aikana tehnyt ja nyt tuntuu siltä, että suunta on oikea mutta haluan korostaa, että todellakin minulla on usein ollut ja tulee olemaan totaali floppi päiviä; jalat painaa 200kg, maha on sekaisin ja vessataukoja pakko pitää useaan otteeseen, olo on nuutunut eikä vain kulje jne.. Mutta sitten on niitä päiviä, jolloin voisit vain juosta vaikka maailman ääriin..






Oon viime aikoina innostunut postaamaan treenifiiliksiä instagramin mystoryyn, joten jos haluat enemmän seurailla mitä puuhaan ja millä fiiliksillä, niin löydät minut @minnajuusela nimen alta.


xxx

-Minna



2 kommenttia:

  1. Run, baby! Vaikka itse olen vannoutunut kävelijä, enkä ota juoksuaskelia kuin äärimmäisessä tilanteessa, tuo mitä kirjoitat keskittymisestä, huolellisuudesta ja siitä, että on todella läsnä liikuntahetkessä eikä vain suorita sitä alta pois, on vinha perä myös kävelijälle. Aina ei lähde, se on totta, mutta onneksi suurimman osan aikaa kuitenkin lähtee��, ja maailman ääriin liikkuminen on se paras tunne mikä lenkkipolulla voi tulla������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oli laji mikä tahansa, niin kannattaa olla läsnä mahdollisimman paljon <3

      Poista