Fleguilua HHM:lla

Hiphei! Se olis kisaraportin paikka! Tällä kertaa voidaankin puhua aika floppi juoksusta mutta tuleepahan myös kirjoitettua näistä "huonoista" kokemuksista, sillä nehän kuuluvat juoksuun ja ihan elämään ylipäätänsä.  Kun kisoja alkaa olemaan takana, niin kyllä se surkea päivä tulee vastaan jossain kohtaa, minulla on nyt tainnut osua pari peräkkäin: ensin Rottendamissa ja nyt Helsinki Half maratonilla.

Olisi kiva sanoa, jokin selkeä syy miksi ei kulkenut mutta en tiedä, aika ärsyttävää! Matkustin jo perjantaina Helsinkiin työpäivän jälkeen, sillä lähtö olisi lauantaiaamuna klo. 8.45, ihan ei jaksaisi kotoa matkustaa niin aikaisin.. Olimme Pillen kanssa varanneet airbnb kämpän Kampista, joten aamulla voisi vain käppäillä Finlandia-talolle lähtöön. Kaikki oli mietitty valmiiksi ja pystyisin rauhassa juoksemaan enkan.

Herätessäni olo oli aika väsynyt ja vatsalihaksissa tuntui edellis aamun laitepilatestunti, jännä sinänsä, sillä tunti oli ollut ihan perussettiä, eikä minulla ole aikaisemmin vatsalihakset juurikaan kipeytyneet.Tietysti joku toinen olisi jättänyt tunnin väliin mutta minä en, yksi viikon kohokohta on päästä reformer-tunnille. En ollut huolissani, tuskinpa kisa kaatuisi hieman kipeisiin vatsalihaksiin.

Aamun edetessä tuntui kuitenkin siltä, ettei kroppa herännyt laisikaan, kofeiini ei auttanut vaikka yleensä olen äärimmäisen herkkä ja virkistyn nopeasti. Ei aamun olotila ollut uusi kokemus mutta yleensä olen näin "väsynyt" maanantaisin, sunnuntain pitkän lenkin jälkeen ja jos olen vielä unohtanut syödä riittävästi. Aika hassua, koko viikon oli ollut niin vähän treeniä, että elimistön olisi pitänyt suorastaan kirkua urheilua ja korkeita sykkeitä!

Kisapaikalla olotila ei vieläkään kohonnut ja alkoi pikkuhiljaa epäilemään, miten jaksaisi edes juosta lujaa. Pille kuitenkin rauhoitteli minua, ettei alkufiilikset välttämättä tarkoita huonoa juoksua, sillä Rottendamissa olo oli todella hyvä ja itsevarma, silti ei kulkenut. Ehkäpä piristyn kun pääsen juoksemaan lujaa!

Flegu-olotila ei valitettavasti jäänyt lämmittelyyn mutta halusin uskoa, että kyllä tästä vielä mennään ja juostaan kovaa, ennätysvauhtia. Positiivisella ajatuksilla on ennenkin selvitty loistavasti, niin miksei se siis auttaisi tälläkin kertaa.

Ilma oli lämmin, olisi ollut ihana vain jäädä kannustamaan juoksijoita ja nauttia auringosta, hahha! Juoksemiseen lämpö tuntui ahdistavalta mutta näillä mennään mitä on ja kelihän on kaikille sama eli tekosyitä on monia ;).

Vessajonot ovat osa juoksukisojen tunnelmaa, tällä kertaa ajoitin vessakäynnin vähän liian myöhäiseen ajankohtaa, joten jouduin ensimmäistä kertaa turvautumaan puskapissaan kisassa. Juoksijat ovat kyllä hauskaa porukkaa, ei tarvitse lainkaan nolostella, sillä kaikki hyödyntävät luonnon vessaa jossain kohtaa.. :D hahha!

Ryntäsin pari minuutta ennen lähtöä itsevarmana kärkikahinoihin, "kyllä tästä tulisi hyvä juoksu", koetin psyykata itseäni. Lähtölaukaus tuli ja kovaa kyytiä lähdin painelemaan 1.25 jänisten kanssa. Tiesin suomen kisoissa jänisten olevan tasaisia ja hyviä, joten uskalsin luottaa heidän vauhtiinsa. Ei auttanut, ei kulkenut ja pikkuhiljaa vaan jättäydyin pois, väsytti eikä jalat toimineet vaikka kuinka koetin käskyttää. Tiesin ettei juoksusta voi millään keinolla enää tulla hyvää, joten päätin vain vetää jonkin näköisen VK-treenin. Vauhdeista en tiennyt mitään, sykemittarini sekoili koko matkan ja puolivälissä asetin kellon, niin etten nähnyt edes vauhtia. Sykkeet olivat kuitenkin pilvissä, vaikken kokenut itseäni hengästyneeksi.

Jossain kohtaa 1.30 jänikset ohittivat minut, ensiksi ärsytti mutta en vain saanut jalkoja kipittämään nopeammin. Välillä oikein nolotti miten olin saanut paikan "eliittijuoksijana" (maraton ennätykselläni) ja sitten juoksen niin "hitaalla" vauhdilla ja oikeasti, kun olin vielä kevennellyt koko viikon kisaa varten, niin laittaa miettiin missä nyt oikeasti mättää!?

Pääsin maaliin 1.31.10 ajalla, viisi minuuttia huonompi kuin maaliskuinen puolimaratonin aika. Mutta ei oikeastaan vit***anut, olin jo aamusta asti ollut niin fleguna, ettei tuntunut missään. Eihän tässä jälleen auta muuta kuin jatkaa harjoituksia ja ensi kerralla juosta lujempaa.

Juoksun jälkeen skumppaa ja katsokaa mikä ryhti, hahhaa! Flegu mikä felgu! :D

Tapahtumana Helsinki Half maraton on kokemisen arvoinen kisa, ehdottomasti. Reitti oli ihan mukavan tasainen. Kannustajia ei juurikaan ollut mutta ehkäpä klo 8.45 lähtö lauantaina verottaa katsojien osallistumista. Kisassa oli hauska nähdä Suomen "juoksumaailman julkimoita" eli seuraamiani bloggareita, instagram seurattavia ja tietysti kovia juoksijoita. Väillä tuntui myös, että olisi ollut ulkomailla juoksemassa, sillä englantia kuulu puhuttavan monessa porukassa, aika kiva!

Aamujuoksut eivät kulkeneet, tällä kertaa niin kokeilimme Pillen kanssa Tampereella yöjuoksuja, jotka mentiinkin sitten hieman rennommalla meingillä ja kestävyys riitti kiitettävästi siihen touhuun ;)!

xxx

-Minna