lauantai 21. toukokuuta 2016

Riian maraton 2016

Terkut täältä sängyn pohjalta! Toin sitten Riiasta pahimman flunssan, jonka olen aikuisiällä sairastanut. Luultavasti keuhkoputkentulehduksessa täälä kärvistellään. Koko eilinen päivä meni yli 39 asteen kuumessa, olo oli niin heikko, että muutaman metrin matka vessaan teki tiukkaa ja välissä piti ottaa lepoa, kun silmissä musteni, nyt onneksi kuume on laskenut 37 paikkeille ja jaksan pitää jopa silmiä auki.. Koko kevään kehuskelin kuinka olen pysynyt terveenä koko vuoden ja nyt sairastan jo toista tautia kuukauden sisään, ei kiva ollenkaan!

Mutta mennään itse asiaan eli Riian maratonin raporttiin.
Tavoitehan oli vaatimattomasti alittaa kolme tuntia, vaikkakin minulla oli jo ennen kisaa fiilikset että alle kolmen tuskin päästän; ekan flunssan jälkeen eivät lenkit sujuneet enää ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Riiassa ajatuksena oli kuitenkin päästä mahdollisimman lähelle kolmea tuntia ja tavoite oli lähteä juoksemaan 4.15 kilsavauhtia eli sillä vauhdilla olisi maraton juostu 2.59.19 aikaan.

Erittäin freesinä sunnuntai aamuna kasin jälkeen odotellaan starttia
Riiassa kisa-aamu valkeni pilvisenä n. +14 asteisena, aika optimi keli juosta. Luvassa oli vesisadetta mutta toivoin ettei sadetta tulisi ennen lähtöä, eikä tullut. Lähtö oli mukavan aikaisin 8.30, joten kello oli soittamassta 5.30, jolloin ehdin hyvin syödä aamupalan ja odottaa sen "laskeutumista" ennen starttia. Kisapaikalle oli meidän hotellilta vajaa kaksi kilometriä, aika kiva matka kävellä ja herätellä kroppaa. Hyvillä fiiliksillä odottelin starttia ja olin lyöttäytynyt kolmen tunnin jäniksien taakse, aikomukseni oli juosta heidän perässään. Jäniksethän ovat tunnetusti kokeneita juoksijoita, jotka juoksevat tasaista vauhtia koko matkan. Niinhän sitä luulisi mutta ehkä meillä Suomessa on hieman eri käsitys jänisjuoksusta kuin ulkomailla.

Starttilaukaus pamahti ja jänikset pinkasivat juoksuun, kirjaimellisesti. Ihmettelin, että mitä he niin nopeasti juoksevat mutta ajattelin, että ehkä tässä alussa pitää ottaa kiri (en tiedä miksi), onko joku mäki tulossa, jossa vauhti hiipuu.. Nyt kun jälkeen päin mietin asiaa, niin olin todellakin hölmö. Tiesin juoksevani liian lujaa jänisten perässä (mentiin alle 4 kilsavauhtia) mutta sitten epäilin omaa sykemittaria, omia kropan tuntemuksia ja luotin jänisten juoksuvauhtiin. Jonkin matkaa sinnittelin heidän juoksussaan mutta tajusin etten pysty jatkamaan heidän mukanaan jos meinaan koko maratonin juosta läpi. Hidastin tahtia ja en pystynyt edes pitämään 4.15 vauhtia, ajattelin siinä vaiheessa "ihan sama, yritän juosta niin nopeasti kun vain pystyn".



Missään vaiheessa juoksu ei tuntunut helpolta, vaikka sinänsä jännä, sillä vauhti oli välillä aika "hiljasta" 4.30-4.40 mutta sykkeet eivät millään laskeneet.. Lopettaminen ei kuitenkaan käynyt mielessä, tiesin pystyväni selviytymään tästä matkasta. Jälkeen päin kun miettii, miltä missäkin kohtaa tuntui, niin ei mitään mielikuvaa :D. Muistan 10km kohdilla olin vielä ok vauhdissa mutta puolivälissä v***tti jo suunnattomasti :D. 30km kohdasta en muista mitään ja 37km kohdilla sain pienen energiapiikin ja jaksoin vähän lähteä kiristämään tahtia loppua kohden. Maaliin pääsin 3.07.12 ajassa eli enkka parani 47 sekuntia.



Reitti oli maratonilla tasainen, ainoastaan sillalle noususta tuli ylämäkijuoksua, tietysti me teimme sen neljään kertaan eli kun osa reitistä oli samaa toisella kieroksella. Käännöksiä Riian maratonissa olikin sitten turhan paljon eli teimme täyskäännöksiä reitillä moneen kertaan, täyskäännökset eivät koskaan ole olleet minun juttuni, ärsyttävästi se rikkoo juoksurytmin ja takas vauhtiin pääseminen tuntuu vievän aikaa. Välillä reitti kierteli syrjäisessä paikassa, eikä kukaan kannustaja ollut sinne eksynyt, lisäksi sain ihan itsekseni juosta eli nopeammat oli kaukana edessä ja hitaammat kaukana takana. Inhottavaa oli myös loppukiri mukulakivikadulla, minulla oli hyvä dravi paahtaa loppukiriä mutta koeta siinä nyt mukulakivillä juosta ilman, että pyöräytät nilkkaa ympäri, joten voin kuvitella kuinka hyvältä juoksu näytti..hahha! Tietysti reitti on aina yhteydessä juoksijan filiiksiin eli jos juoksu olisi sujunut paremmin, niin varmasti olisin reittiäkin pitänyt parempana. Eikä reitissä sinänsä vikaa ollut, käännökset ja mukulakivet olivat vain äryttäviä :D. Oli siis paljon hyvää; livemusiikkia, kannustajia, huoltopisteitä oli hyvin reitillä.

Kuten kuvasta näette, suorituksen jälkeen ollaan vielä vähän freesimmän näköisiä kuin lähdössä, naama just ja just erottuu punaisesta taustata :D.
Maaliin pääsyäni ensimmäinen tunne oli kuitenkin pettymys itseeni ja omaan juoksuun, ei pelkästään siihen ettei aika parantunut paljoakaan, vaan siihen, etten luottanut itseeni ja juossut alusta alkaen omaa juoksua. Minulle toimii parhaiten tastainen vauhti, ehkä jopa loppua kohden kiihyvä juoksu, joten miksi ihmeessä menin muiden mukana heti alussa ja piiputin itseni?! Tietysti oppia ikä kaikki, joten taas on yhtä maratonia viisaampi. Enkä ikinä mitään kisaa jää harmittelemaan tai vetelemään ranteita auki, vaan entistä sisukkaampana tästä jatketaan. Lähtisipä tämä tauti nyt äkkiä veks, niin pääsisi taas treenaamaan.

Vaikkei juoksu mennyt putkeen, niin näillä fiiliksillä tulevaan! 


Aurinkoista viikonloppua, toivottavasti pääset nauttimaan kelistä :)

xxx
-Minna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti