Himotreenaajat aina selittävät kuinka vaikeata on treenata kevyesti; on niin kivaa, että kokoajan pitää mennä oksennus suussa. Jep, minä olen myös ollut juurikin tällainen tyyppi. Odotinko jotain "palkintoa", kun olen niin hyvä treenaamaan!? En tiedä, mutta nykyään ymmärrän ettei todellakaan ole siistiä treenata mahdollisimman paljon ja mahdollisimman rankasti joka päivä.
Tavoitteellisesti treenavalla pitää olla rankkoja treenejä, keyitä treenejä ja ehdottomasti myöskin lepoa. Minulla on paha tapa yliarvioida oma jaksaminen, joten itse sunnitellut juoksuohjelmat olisivat varmasti aivan liian rankkoja. Olen kokenut parhaimmaksi "ulkoistaa" tämän ja antaa jonkun viisaamman hoitaa treenien suunnittelun, mä keskityn vain niiden toteuttamiseen.
Treeniohjelmaa luen lähes kuin raamattua (tai jos joku lukee raamattua, niin lukee varmasti yhtä tarkasti kuin minä ohjelmaani), väsytti tai ei, ohjelman mukaan mennään. Joskus "pahiksena" saatan vaihtaa päiviä oman aikataulun mukaan tai tehdä korvaavalla lenkkiä ja ehkä lihaskunto-osuuksissa muuntelen omia versioita tai korvaan pilateksella.
Aina välillä ohjelmassa tupsahtelee kevyitä viikkoja, ihanaa! Kaks lepopäivää viikossa, vähemmän kilometrejä ja rutkasti enemmän "laiskaa aikaa". Aikasemmin kevyet harmittivat, yleensä just oli menossa hyvä treeniputki ja sitten pitäis keventää.. Voisko sitä "salaa" käydä treenamassa? Ei, kevyillä viikoilla on oma merkityksensä, joten nautiaan niistä. Minä ainakin nautin! Jos ei millään malttaisi, niin on hyvä kyseenailaistaa pitäiskö hankkia elämään ehkä myös muutakin sisältöä kuin treenaus.
Oman jaksamisen yliarvionti ei jäänyt ainoastaan urheiluun, vaan teen sitä edelleen töiden kanssa. Minulla on paha tapa kuvitella ehtiä tekemään miljoona asiaa päivässä, vaikka vuorokaudessa on vain 24h." Eihän se haittaa jos vielä yhden asikkaan otan".. "Kyllähän mä nyt vielä jaksan tehdä tuon", "tuon" ja "tuon". Mä tarvitsisin vielä henkilökohtaiseen elämään "treeniohjelman" :D, millon pitäisi pitää lomaa ja milloin sitten saa painaa hommia. Onneksi kotona minulla on kriittinen puoliso; aina rankan (super pitkän/hektisen yms..) työpäivän jälkeen jos kerron päivän olleen tosi tiukka ja tein töitä ilman taukoja yms ja nyt meinaan kuolla, Ramin vastaus on: "no, kannattiko?" En saa päähän taputusta ja tokaisua "reippaasta tytöstä" tai ihailua, vaan ihan ansaitsemaani järkevää puhetta! Ehkä ei ole kauhean viistasta jos heräät klo 6.00 ja ensimmäisen kerran koko päivän aikana istut vasta klo 21 aikaan, äärimmisen nälkäisenä ja väsyneenä.. Monesti suutun kommentista ja juurikin siksi, että Rami on oikeassa, ei varmaan kannattanut.
Leppoisaa loppuviikkoa!
xxx
-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti