Minä olen henkeen ja vereen aamuihminen. Aamulla kirkasvalon loisteessa pirtelön ja yrttiteen jälkeen tuntee olevansa kuolematon! Ei ole väliä onko kello viisi tai seitsemän aamulla, niin kroppa on täynnä tarmoa. Iltapäivällä, aamuvuoron jälkeen, olo ei olekaan enää niin energinen. Jennan tultua puolittamaan minun hierontapäiviäni, niin olen huomanut aamuvuoroina treenaamisen olevan haastavempaa. Yleensä pyrin heti töiden jälkeen, klo 15 jälkeen, syömään kevyesti ja käymään koiran kanssa pihalla, minkä jälkeen lenkki kutsuisi. Voi sitä mielen kamppailua, jota käyn, kun ei millään huvittaisi lähteä juoksemaan.
Tietysti lenkin aikana kroppa taas vertyy ja alskel alkaa kevenemään mutta kun vertaan aamutreeniin, jolloin yleensä heti juoksuun päästyäni saan folw-tilasta kiinni. Hassua! Tiedän kyllä, että meitä on moneksi ja osa taas mielummin kuolisi kuin lähtisi viiden aikaan aamulla lenkille mutta olen päättänyt, että jos menen edes hieman myöhemmin kuin kahdeksaan töihin, niin teen treenin mielummin aamulla. Kahdeksan aamut ovat kuitenkin sen verran aikasin, että en nyt ihan neljältä viitsi herätä, ainakaan vielä.
Aikaset aamut vaativat mummorytmiä eli yritän mennä nukkumaan viimeistään kymmeneltä, sillä tottakai aamulla väsyttää jos unta on saanut liian vähän! Minun mummoutuminen alkoi jo lapsena; minua ei juuri koskaan ole tarvinnut käskeä nukkumaan, uni on aina tullut kymmenen uutisten jälkeen.
Hyvää yötä!
Aika rauhassa saa keskustassakin kirmailla klo 6.00 aamulla |
-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti