Vuoden toinen ja vuoden viimeinen puolimaraton juostuna eilen Tampere puolimaraton-tapahtumassa. Ennätystä en tehnyt, enkä sitä odottanutkaan; reilu 21 kilsaa meni 1.28.08 ajalla. Tavoiteeni oli juosta 1.30 tuntumaan, joten aika kivasti tavoite täyttyi. 24sekkaa huonompi aika kuin keväällä, joten ei kauheita takapakkeja ole plantaarifaskiitin vuoksi tullut. Hyvä siis jatkaa treenaamista vielä tulevaa "loppuhuipennusta" varten. ;)
Juoksu alkoi vasta iltapäivällä klo 15, mikä ei minulle, aamuihmisenä, ole todellakaan se paras aika treenata.. Herkän vatsani vuoksi en uskalla kisapäivänä syödä mitään kiinteätä, niin pirtelön voimalla mentiin koko päivä. Lähdössä oli vielä sellainen fiilis (niin kuin monesti) "pitäisköhän vielä käydä vessassa", en käynyt, eikä maha juoksun aikana onneksi edes vaivannut. Toisaalta myöhäisessä lähdössä on hyvätkin puolensa: ehdin ennen kisaa tehdä puolikkaan työpäivän, siivoilla ja pyykätä kotona. Melkein tuntui kuin olisi vain lenkille lähtenyt, kun ei tarvinnut vain odotella lähtöä.
Eilen keli oli ihanan lämmin, ainakin katsojille, juoksijoille ehkä turhan lämmin mutta mielestäni ei kuitenkaan ollut niin tukahduttavaa juosta eli tietynlainen syksyn raikkaus viilensi ilmaa. Nestettä join normaalia puolimaraton kisaa enemmän. Yleensä nappaan yks tai kaks kertaa juomaa mutta eilen kulautin useammalta pisteeltä.
Tarkemmin jos eilistä juoksua miettii, niin se onnistui aika hyvin! Missään kohtaa ei tullut totaalista uupumusta, jaloissa en oikeastaan tuntenut matkan aiheuttamaa väsymystä. Tämähän oli siis minun pisin lenkkini sitten kesäkuun maratonin.. Toki energiat ja kunto oli viimeisellä kahdella kilometrillä koetuksella ja olisin halunnut lopettaa juoksun siihen mutta kokonaisuudessaan matka meni yllättävän nopeasti. Kerrankin kilsakyltit vain ilmestyivä: "hitto, jo 17km menny, ei enää kauaa!" Ainoa asia, joka hieman harmitti, niin viimeisellä Arboretum-osiolla sai juosta yksin ja sen seurauksena laiskuus iski! Ei olisi millään jaksanut pitää vauhtia yllä ja kun kukaan ei ollut takana eikä kukaan tarpeeksi lähellä edessä, niin vähän varmasti annoin periksi väsymykselle..
Kotikisoissa on aina hyvänä puolena se, että pääsee nopeasti kisapaikalle ja nopeasti kotiin mutta tällä kertaa en ollut miettinyt asiaa ihan loppuun. Lähdin kotoa suoraa Keskustorille, eikä minulle tullut pieneen mieleen ottaa maaliin vaatteita tai palkkaria.. Maalissa sitten tajusin, että minun täytyy odottaa palkintojen jakoon juoksuvaatteissa ja ilman palkkaria (järkyttyneenä tiedän, että "anabolinen ikkuna" on suorituksen jälkeen 30min auki :D). No, "ikkunat" ehti sulkeutua ennen kotiin pääsyä mutta ehkä selviän.. Olo oli hieman yksinäinen maalissa, kukaan ei ollut huoltojoukoissa minua odottamassa. Onneksi tuttuja kuitenkin löytyi ja erityisesti haluan kiittää nuorta tyttöä talkooväestä, hän lainasi minulle omaa takkia, kun kylmyys meinasi painaa päälle odotellessa. Minun täytyy tunnustaa, että en uskonut lähdössä edes pääseväni palkinnoille. Monesti nopeimmat juoksijat ovat vedelleen siinä 1.20 tuntumaan, joten meikäläisellä ei vielä ole saumaa siihen vauhtiin lähtee mukaan. Eilenkin voittoaika naisissa oli juurikin tuo 1.20 ja rapiat.. Eli mä tulin sielä todella kaukana perässä vaikka toinen nainen maalissa olinkin. :D
Kuvia ei ole minulla yhtään, puhelin odotti kotona mutta järjestäjän nettisivuilta löytyy varmasti jossain vaiheessa fotomateriaalia. Aika haipakkaa lähdin palkintojen jaon jälkeen; pakkasin kamat kasaan ja Chilin kanssa lähdettiin mökille jatkamaan koko kesän kestänyttä maalausprojektia. Viimeisiä viedään siinäkin hommassa ja voin kertoa, että mielummin olisin toisen puolikkaan vetänyt saman tein kuin maalaillut ärsyttäviä pikkutarkkoja nurkkia..Huoh!
Tulipas aika pitkä sepustus ja vielä ilman kuvia.. Toivottavasti jaksoit lukea!
xxx
-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti