Kävin siis alkuviikosta juoksemassa parina päivänä ja toisella niistä, hieman vauhdikkaammalla lenkillä, huomasin, ettei juoksu todellakaan ole rentoa, vaan "vammajalkani" askellus on ihan päin prinkkalaa.. Kroppa vaistomaisesti koettaa keventää jalan iskua maahan, joten terve jalka joutu tekemään enemmän töitä. Ei auta vaikka kuinka yrittää psyykata: "juoksen normaalisti, juoksen normaalisti", nilkuttaminen tulee siis täysin automaattisesti. Jos siis nyt jatkan juoksemista, kivusta välittämättä, olisi minulla edessä vieläkin enemmän vammoja ja luultavasti tuleva kesä menisi ilman lenkkejä. Mikään kisa tai tapahtuma ei ole siis sen arvoinen, että pilaisi koko tulevan juoksukauden!
Harmittaahan se, että on reilut sata euroa laittanut ilmottautumiseen mutta pääsepähän Pariisin reissuun ihan pelkkänä turistina ja hakemaan juoksumotivaatiota huippumaratoonareita katsellessa, hahah! Sieltä kotiudutaan siis terveenä ja innokkaana treenaamaan suomen kesän tapahtumiin.. Ensin nyt ihan vaan parannellaan koipi kuntoon ja sitten mietitään, että minne sitä sitten menisi juoksemaan.
Hyvillä fiiliksillä odotan kunnon juoksuja, sillä vaikka jalka kiusasi lenkillä, niin huomasin sinnikkään korvaavan treenin hyödyt: vauhti ei ole juurikaan huonontunut ja aika kovaakin pääsin, ilman sykkeiden nousua pilviin. Ei siis tarvitse alusta aloittaa juoksemista, sitten kun sinne asti pääsen. Onneksi minulla on vielä Netflixissä neljä tuotantokautta Sons Of Anarchya katosomatta, joten crossaritreeneistä ei vielä mikään kauhea kiire ole pois :D.
Vaikka seuraava biisi ei todellakaan ole lemppari, oikeastaan se on aika ärsyttävä renkutus.. Mutta jotenkin se nyt vain sopii tähän tilanteeseen!
xxx
-Minna
Tsemiä vamman kanssa. Itselläni on välillä meinannus usko loppua, mutta isompi kuva ja tavoitteet pitävät homman vielä mielessä. Nimimerkki : yli 5kk ilman juoksua. :)
VastaaPoistaVoi ei, toivottavasti säkin pääset kohta kirmailemaan :). On nuo vammat niin kökköjä mutta kuuluu juoksijan arkeen aina välillä..
Poista