Ei se ole niin vakavaa!

Iskihän se flunssa mutta onneksi hyvin lievänä. Jouduin ainoastaan kolme treenipäivää huilimaan. Viime viikolla tein hiukan rankemman treeniviikon, joten käytännössä minulta jäi vain yksi treeni väliin. Ainahan ei ole fiksua flunssan jälkeen lähteä treenaamaan hulluna mutta kropassa tuntui hyvältä, enkä kokenut ylirasittuneeni. Silloin tällöin sitä saa vähän piiskata itseään rankemmin mutta kehon kuuntelu kannattaa pitää mukana.

Loman jälkeen koin pienen "ahdistuksen" treenausrintamalla, kuten edellisessä postauksessa kirjoitin. Ei mitään vakavaa mutta pientä "ranteet auki-fiilistä". Sitä tujotti liikaa vauhtia, sykkeitä ja tavoiteaijat soivat päässä. En nauttinut enää juoksusta, masensi kun ei kulkenut ja oli raskasta. Varmasti jokainen juoksija, olit sitten aktiivijuoksija tai harrastaja, on kokenut turhautumista huonoista sujuneista lenkeistä yms.. 

Viime keskiviikkona se löytyi! Nimittäin rento fiilis ja asenne! :) En nyt tarkoita, että heittäisin kirveen kaivoon tavotteiden suhteen (edelleen kovaa treenataan), vaan harrastamisen meinigin! Ei se nyt niin vakavaa ole jos ei tulevassa HCR:ssä tavoitteisiin pääse! Kesällä on varmasti satoja juoksutapahtumia, jonne voi mennä tavoittelemaan parempaa aikaa; toisin sanoen, tavoite ei minnekkään katoa, se vain hieman siirtyy eteenpäin ja ehkäpä jopa vielä paremmalla tuloksella ;). Minulla on juoksuvuosia ja kilometrejä vielä paljon edessä ja ihan harrastusmeinigillä tässä ollaan, toki harrastus voi olla vakava mutta ei nyt tässä elämästä ja kuolemasta sentään ole kyse :D.

Mistä minä sen rennon asenteen sitten kaivoin? No, ihan kevyellä lenkillä taas pääsi ajattelemaan selkeästi: en miettinyt vauhtia, en "kisoja", keskityin vain rullaamaan eteenpäin ja juoksu kulki hyvin. Toki vauhti oli surkeampi kuin ennen lomaa mutta who cares?? Jos juoksu kulkee ja on hyvä fiilis.

Viime viikolla tuli siis kirmailtua ihan hyvin: 97km, joista kolme lenkkiä oli kovatehoisia. Hyvin kroppa otti treenin vastaan, toki venyttelin joka päivä ja putkirullasin AINA lenkin jälkeen sekä illalla ennen nukkumaan menoa. Näistä kehonhuoltohommista ansaitsisin varmasti mitallin :D. Ei treeniohjelmassa ihan noin rakkaa viikkoa ollut mutta uskalsin hieman soveltaa, kun kerrankin tuntui, että järki on hommassa mukana.

Tavoitteet ovat tärkeitä elämässä ja jokaisella niitä tulisi olla mutta välillä sitä unohtuu tuijottamaan liikaa vääriä asioita ja unohtaa nauttia oikeasta elämästä eli arjen pienistä iloista. Mennään vain laput silmillä kohti seuravaa päämärää, mikä se nyt kenelläkin on.. Tällöin sitä vain suorittaa kaikki pakolliset tehtävät/harjotteet robotin omaisesti ja sekö sitä elämää on? Emme elä jotain tiettyä tapahtumaan varten vaan elämä juoksee ihan koko ajan eteenpäin (niin kauhealta kuin se kuulostaakin). Toisin sanoen ei kannata miettiä "sitten kun.." -ajatuksia vaan elää ja nauttia jokaisesta askeleesta kohti päämäärää.

Nautiskellaan näistä ihanista kevätpäivistä <3. Mennään lenkille ja nautitaan itse juoksusta vaikkei askel aina lentäisikään!

xxx

-Minna