torstai 7. marraskuuta 2013

Arjen pienen pienet ilot

Nyt tuntuu, että tarvii nauttia pienistä asioista, jotta pysyy mieli iloisena!
Eilen aamulenkillä, paistoi aurinko <3 ihanaa! Olin melkein kaivamassa puhelinta käsivarsikotelosta ja kuvaamassa Pyynnikin rannasta auringon nousua mutta en sitten viitsinyt. Muutenkin kuvien ottaminen on haastellista minulle mutta yritän petrata, sillä itse tykkään lukea blogeja, joissa on myös kuvamateriaalia.

Nyt kun olemme muuttaneet, niin uusien lenkkimaastojen hakeminen on vielä vaiheessa, en tiedä reittejä, joten eilinenkin lenkki oli vähän arpomista ; pari kertaa juoksin harhaan ja piti palata takaisin mutta lopulta löysin takas kotiin ;). jei, hyvä minä! Osaan siis eksyä myös suoralla tiellä..

Tänään oli vuorossa uintireissu Pyynnikin uimahalliin. Kello soitti 5.30 ja suhteellisen pirteenä pääsin ylös, asiaa toki helpotti, kun Rami lähti töihin ja hän oli jo joutunut heräämään viideltä, hahha! (arjen pienet ilot). Uimisen löysin viikko sitten 4 vuoden tauon jälkeen ja on tehokasta (varmaan siksi kun tekniikka ei oo paras mahdollinen)! Tunnin jaksoin pulikoida ja siitäkin puolet oli vesijuoksua mummojen seassa.. On se uintikunto ihan eri juttu, kun "maanpäälinen" kunto. Tiesittekö muuten, että aamulla on halvempi maksu, jes!!   Tiedoksi myös, että kyllä sinne Pyynnikille mahtuu molskimaan!! 

Mahtavin juttu tänään: kävin taas kiropratikolla ja sain normaalin ihmisen paperit! :D eli nyt ei ollut enää eksoottisia ongelmia, kuten esim. pallean jumiutuminen kylkiluiden väliin!?! Olen siis juossut sielä nyt kuukauden ajan kerta viikossa ja seuraavan kerran menen parin viikon päästä, peukut pystyyn, että luut pysyy paikoillan.
Muutenkin tein päätöksen, että alan pitämään kehosta parempaa huolta eli hierontaa ja venyttelyä enemmän, myöskin lihaa pitäisi selkään saada!!

Loppukevennys vielä tähän väliin.. Keskustassa asuminen tarkoittaa meikäläisen kohdalla sitä, että nykyään aina olen melkein myöhässä joka paikasta. Asuu nyt niin lähellä kaikkea ettei tarvii lähtee ajoissa, joten juosten joutuu matkat lopulta menemään.. Se olen siis minä, joka juoksee kaupungilla tukka suihkunmärkänä reppu tai jumppakassi olalla, takki auki ja parhaimassa tapauksessa jumppamatto kourassa.. 

Love and peace fellows!!

xxx

-Minna

1 kommentti: