Voihan kaamos!

Marraskuu, tuo synkkä, sateinen, (yleensä) kylmä ja ihan muuten vaan kökkö kuukausi, jonka voisi kalenterista poistaa ihan kokonaan. Sori vaan te kaikki ihanat marraskuussa syntyneet, I love you <3 mutta minä en pidä tästä kuukaudesta.

Viimeisen parin viikon aikana on väsyttänyt normaalia enemmän, päivä ei tunnu lähtevän edes käyntiin, silmät sykkyrällä, ajatus käy hitaalla ja mitä kaikkee näitä nyt on.. Töitä ja treeniä on tullu ihan normaaliin tahtiin tehtyä mutta kaikki muu "ylimääräinen" jää; sohva on mukava, samoin Netflixin sarjat yhdistettynä viikonloppuisin herkkukasaan. 

Aina olen valon vähyyteen reagoinut väsymyksellä ja muutama vuosi takaperin kaamos iski vielä pahemmin kuin nykyään. Hyvällä ravitsemuksella saa paljon aikaan mutta valitettavasti mikään ei auringon valoa voita, ei edes kirkasvalo, joka meillä pauhaa aina kun hetken istun paikollani.

Enkä ole ainoa. Rami myös kärsii samasta kaamosväsymyksestä; aamuisin on pakko torkuttaa (torkuttaminen on minusta ehkä ärsyttävintä) ja hänellekin tuntuu ettei 9 tai 10 unta tuntia riitä millään.
 Pahimmasta aamuväsymyksestä kärsii kuitenkin meidän koira! Voisi luulla, että koira on aina innoissaan lähdössä lenkille. Joopa joo! Klo 6.00 kun kelloni soittaa ja tarkoitus on heti mennä Chilin kanssa ulos, joudun käymään tökkimässä Chiliä about 3-4kertaa ja sen jälkeen jatkan huutelua eteisestä. Yleensä homma ratkeaa siihen, että Rami potkii Chilin pois sängystä. Koiran väsymys jatkuu vielä koko alkulenkin, jolloin se välillä pysähtyy ja katsoo mua, ihan kun koettaisi sanoa "mä en jaksa enää, mennään kotiin". No, onneksi Chili piristyy muutaman minuutin perässävedon jälkeen oikeaksi koiraksi eli innokkaaksi ja aina mukana olevaksi amstaffiksi.

Näin innokas ja pirteä koira odottaa työpäivän jälkeen..kumpi pyytää kumpaa lenkille?

Ei vaivuta epätoivoon! Meillähän on ollut äärettömän upea ja aurinkoinen syksy mutta nopeeta aurinko unohtuu, kun vettä sataa ja on synkkää.. Onneksi kuitenkin muuten keli on ollut hyvä, ainakin juoksua ajatellen. Lenkillä tarkenee pitkähihasella paidalla, eikä takkia vielä tarvita, ilma on raikas eikä pieni tihkusade haittaa menoa. Ehkä se aurinko vielä näyttäytyy joku päivä ennen kevättä ja silloin kun se tapahtuu, niin nautitaan! Muutoin koitetaan vaan väsymyksestä huolimatta nauraa, hymyillä ja olla tyytyväisiä, eiks jee!?

Aurinko <3

Sori, pelkkiä koirakuvia mutta se on aina niin kuvauksellinen, eikä sano koskaan vastaan..

xxx

-Minna