sunnuntai 16. elokuuta 2015

Pienen pienin askelin..

Gasellin kevyet askeleet, voi kuinka kaipaakaan sitä aikaa! Nyt kun olen muutamaan otteeseen käynyt juoksemassa, niin tuntuu kuin virtahepo kävisi lenkillä.. Askel painaa, rullaavasta askeleelta ei tietoakaan, juoksutekniikka, mikä se edes on? Syke nousee vaikka olisi ihan pienen pieni mäennyppylä, oi voi! Hahhah! Tästä ei ole kuin matka ylös.

Vaikkei juoksu ole unelmana kulkenutkaan, niin aivan mahtavaa, kun aamulla heräät ja joka paikkaa särkee. Jatkuva nälkä on myös merkki aineenvaihdunnan aktivoitumisesta, voisin syödä lähes koko ajan :D.

Monet tietävät, että korvaavat olen tykännyt hoitaa crossarilla mutta nyt olen löytänyt sille haastajan: rullahiihto. Pari kertaa olen käynyt testailemassa pertsaa Kaupissa ja ihan huippua, vaikka näytänkin vielä pikkulapselta, joka opettelee hiihtämään. Olen aina ollut enemmän luisteluhiihdon ystävä, pertsaa en ole varmaankaan yläasteen jälkeen hiihtänyt ja nyt sitten hyppäsin suoraa rullien päälle hiihtelemään, ei ole helppoa laisinkaan! No, en kyllä luovuta ennen kuin opin kunnon hiihtäjäksi; harjoittelu siis jatkuu.. Terveyttä kun oppii arvostamaan vasta sen menettämällä, niin ensi vuoden tavoitteena on pystyä juoksemaan koko vuosi, ilman vammoja. Treenausta siis laadukkaasti ja mahdollisimman monipuolisesti.

Kuten irvistyksestä huomaa, ni ei oo helppoa!

Näillä lykittiin pertsaa meneen

Nyt tuli pikapostaus, kotiuduin juuri mökkireissulta,  joten taidan vain kömpiä sohvalle löhöämään loppuillaksi.

xxx

-Minna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti