sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kymppi Tampere maratonilla

Ensimmäinen kisa taputeltu sitten "vammautumisen" jälkeen;  juoksin eilen Tampere maratonilla 10km. Jännä ajatella miten asiat ovat nopeasti muuttuneet, vielä kolme viikkoa sitten mietin, että pystyykö sitä edes kivuttomana juokseen ja eilen pääsin terveenä pinkomaan ihan kivaa vauhtia, sekä olen löytänyt kadoksissa olleen innon. Eilinen kisa antoi potkua tulevaan; ei kunto ole ihan surkeaksi romahtanut vaikka heinäkuu meni sohvalla makoillessa ja plantaarifaskiitin aiheuttamassa itsesäälissä kieriskeltyä :D. Ennätystä ei siis tosiaankaan tullut mutta ihan ok kunnossa ollaan. 40.41 oli lopullinen aika maalin tullessani, ensimmäisenä naisena ja reittiennätyksen tekijänä. Jes!! :)

Ennen palkintoja ehdin jopa verkkaamaan kotiin ja vaihtamaan hikiset vaatteet, ihana asua lähellä kaikkea!
Lähdössä en osannut vielä yhtään sanoa mitä tulevan pitää, ainakin olin päättänyt juosta alle 42 minuutin mutta mitään en muuten uskaltanut ajatella, katsoa vain miten kroppa kestää pitkäkestosta rääkkiä. Starttasimme 11.45 ja alussa, niin kuin aina, alku tuntuu hyvältä. Pikku hiljaa tuska alkaa hiipimään kehoon, sydän hakkaa, keuhkot huutaa armoa ja jalat koettaa pinkoa mukana.. Tätä kaikkea ihanuutta saa kokea, varsinkin kympin kisassa.

Eilen juoksu kuitenkin tuntui ihan hyvältä (niin hyvältä kuin kympillä voi tuntua), keuhkot olisivat ehkä jaksaneet enemmänkin mutta jalat eivät enää todellakaan kirmanneet lujempaa, siinä huomasi treenin puutteen. Askelkaan ei ole mielestäni vielä kesäkuun jälkeen rullannut, Rami sanoikin maalissa, että ihan ei niin rullaavalta näyttänyt kuin esimerkiksi Forssassa, itse olen huomannut lenkeillä samaa.. Tekemistä siis löytyy tuleville viikoille.

Faktat sykemittarin mukaan: keskisyke oli 181 eli vauhtikestävyysalueella liikuttiin ja maksimisyke oli 192 eli päästiin kyllä myös lähelle maksimeita. Kalorin kulutus jaksaa aina naurattaa, eilen kisassa kului 472kcl hahah! Varsinkin kun kävimme Panco Villassa vetämässä mätöt naamaan, niin kalorivaje tuli korjattua reippaasi yli! :D Mun piti ottaa kuva mätöstä mutta olin niin nälkäinen, että unohdin mutta hyvää oli!

Ulkoiset puitteet olivat kunnossa, keli oli mukava, ehkä turhan lämmin jos olisi pidemmän matkan juossut mutta kympillä ei lämpö päässyt ihan niin paljo vaikuttamaan. Reitti oli tuttu "kotilenkki" -maastoa, joten tiesin mitä reitillä tulee vastaan. Tosin 4-6 km paikkeilla tuntui, että tie jatkuu ja jatkuu, eikä seuraavaa kilometrikylttiä tule ikinä.

Haittapuolena kisassa oli yksinäinen juoksu, ihan kuin olisin ollut itsekseni kovalla lenkillä. Edessä menijät olivat ihan liian kaukana ja he menivät aivan liian lujaa. Takana ei tullut ketään; kukaan ei hengittänyt niskaan, josta olisi ehkä saanut vielä ekstrabuustia. Onneksi, normi lenkistä poiketen, katsojia oli kannustamassa ja muutama tuttukin löyty joukosta.

Tästä siis jatketaan, parin viikon päästä uudestaan starttiviivalle reilu puolet pidemmälle matkalle; luvassa siis Tampere puolimaraton. Niin ja tietysti huippu juttu oli tämän päivän olo, jaloissa ei mitään kipua. Kävin juoksemassa tunnin ja siitä suoraan toinen tunti korvaavaa, olen siis hyvin palautunut eilisestä. Jeah!

xxx

-Minna

2 kommenttia:

  1. Hyvä että kulkee. Ei tainnut tulla omaa kympin enkkaa kuitenkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut. Keväällä meni 40.17 eli aika monta sekuntia jäi uupuun..

      Poista