Astetta rankempi lauantai-ilta; Suvi-illan kisaraportti

Vuoden ensimmäinen maraton juostuna! Koville otti, muuta ei voi sanoa ja ensimmäistä kertaa ei tullut uutta ennätystä, aika oli hieman alle kolme minuuttia huonompi kuin Berliinissä. Tiedän kyllä, että reittejä ei voi ihan vertailla ja Forssa on selkeästi rankempi kuin Berliini mutta aika ei valehtele ja tottakai aina pitää yrittää aikaa parantaa :D.

Pilailu #selfiet ja näköjään mulla rukoilut meneillään

Sää oli toisaankin aika lämmin ja aurinkoinen, oikein kiva kesäpäivä mutta ei kyllä ihan paras juoksukeli. Koko kevät ja kesä on ollut niin kylmää tähän mennessä ettei kroppa ole tottunut lämpimässä juoksuun. Aamupäivän ja päivän sitten hörpin urheilujuomaa ja ajattelin, että parempi silllä tankata kuin vedellä, sillä hikoillessa suolot poistuu ja voi käydä hassusti jos suolojen määrä laskee..

Starttilaukaus pamahti klo 16 ja alku tuntui hyvältä, oikeastaan tosi kevyesti juoksu kulki. Ensimmäisellä kieroksella fiilistelin kunnolla, hymyilin kannustajille, annoin läpyjä lapsille ja oiken mahtavalla fiiliksellä mentiin. Yhdeksän kilometrin paikkeilla oma juomani odotti, hyvään saumaan tuli, sillä alkoi jo hieman kaipaan jotain nestettä. 

Rami odotti 20 kilomertin hujakoilla 0,33l pullon kanssa ja taas oli oma nesteytys turvattu. Juoksu kulki hyvin 23 kilometriin asti, sitten alkoi tulla huono-olo, juominen ei auttanut, päinvastoin tuntui ettei juoma enää imeydy vaan se on "kurkussa" tai painoi mahassa jotenkin todella epämielyttävästi ja minun teki hirveästi mieli puhdasta vettä. Mutta ei ollut mitään juomapistettä lähettyvillä. Jotenkin siinä sinnittelin, vauhti hidastui koko ajan. 27 kilomertin kohdalla oli pakko vähän kävellä, kauhea pistos tuntui vatsassa. Päätin kuitenkin hetken kuluttua etten luovuta, joten eikuin takas juoksuun.. Juomat tuli kurkkuun, joten muutaman kerran pieniä puklauksia tuli ja minä vain siitä lennosta syljin ne tielle :D hahah! Näky oli varmasti surkuhupaisa :D. Oikeastaan voisi sanoa, että 24-34km oli todella tuskaista, olin ihan hilkulla lopettaa koko homman. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin ja loppuun jaksoin vielä hiukan kiristää tahtia. Juoksutekniikka oli kuitenkin todella kaameaa (onneksi ei sitä itse nää), huomasin olevani kasassa, eikä askel todellakaan rullannut, kädet toimivat varmaankin todella pasiivisesti mutta en vaan jaksanut välittää, halusin vain maaliin. Ihmisten kannustus ei auttanut yhtään! Jos ekalla kieroksella hymyilin, niin toisella kerralla minua ärsytti kaikki kommentit "jaksaa vielä", "loppukiriä","ei enää pitkä matka". Teki mieli hutaa takisin v***u tuu ite juokseen :D hahaha! 

Maalin pääsin tosiaan aikaan 3.14.42 ja minulla oli todella paha olo. Piti oikein käydä maahan makaamaan ja syljeskellä nurmikolle. Otti koville! Siitä suihkuun ja edelleen pahoinvointi jatkui, ihan kuin olisi krapulassa. Join kuitenkin palkkarin, sillä tiedän, että se tekee elimistölle hyvää ja koitin vettä vielä hörppiä päälle, sillä kaikki makea ällötti. Suihkun jälkeen kävelin jäähallille päin palkintojen jakoon ja sitten mahasta kourasi ja eikun lähimpään puskaan; kaikki palkkarit, urheilujuomat ja vedet lensi kaaressa jäähallin kukille lannotteiksi :D. Hahha! Heti helpotti ja tuntui kuin olisin uusi ihminen. Siis aivan samalainen olo kuin krapulassa: oksentaessasi kaiken pihalle olo helpottaa huimasti.. Urheilu ja ryyppääminen = samat fiilikset jälkeen päin.. Hahha, ei vaiskaan! Jotenkin kuitenkin kärsin nestehukasta tai jostain, sillä huuleni olivat pari tuntia suorituksen jälkeen siniset ja minulla oli todella kylmä.

Maaliin tosiaan saavuin kolmantena naisista ja yleisen sarjan toisena. Kovia mimmejä olivat kaksi ensimmäistä (tietysti kaikki maaliin tulleet ovat kovia), ensimmäinen tuli alle kolmen reilusti ja toinen minuutin yli kolme tuntia, joten minulla ei minkäänlaista saumaa päästä lähellekkään heidän suoritusta.

Palkinnoksi Reppu ja magnesiumia

Aika kivan pokaalin nappasin

Yhteenvetona koko kisasta, luulen hieman ylitankanneeni urheilujuomaa niin ettei se enää imeytynyt. Kun miettii, että vähän reilu kolmen tunnin suoritus ja join varmaan litran verran juomaa sen aikana, plus koko aamupäivän ja päivän litkiminen, aika paljon siis tavaraa elimistössä. Olisi pitänyt heittää pullo pois ja ottaa vain juomapisteillä vettä kulaus.

Alkuun olisi tietysti pitänyt lähteä paljon hitaammin ja muistaa, että maraton on aika pitkä matka. Taas muistaa kunnioitaa maratonia: 42, 195 km, siinä ehtii lopussakin kiristämään, joten alkukaahailut pois..

Onnistumiset palkitsevat mutta epäonnistumiset opettavat parhaiten! Hirmuinen hinku on päästä taas treenaamaan ja seuraavalle maratonille lähtee jälleen yhden kokemuksen rikkaampana ja viisaampana (ehkä). Niin ja aina pitää jotain hyvää hakea: vessassa ei tarvinnut käydä mutta tosiaan tällä kertaa tavarat tuli toisesta päästä :D. Jalat ovat tänään olleet todella hyvässä kunnossa, nivelissä hieman tuntuu ja ei nyt ehkä ihan juoksemaan lähisi mutta lihaksissa ei tunnu yhtään sen kummemalta kuin perus rankan lenkin jälkeen. Hyvä siis, että kohta pääsee sitten taas kirmailemaan!

Kolmas Forssan Suvi-ilta juostuna ja ensi vuonna on kyllä uudet kisat sekä reitit, eiköhän tämä tapahtuma ole ainakin maratonin osalta juostuna, ainakin muutamaksi vuodeksi. Joten kiitos ja kumarrus!

Ainiin, yksi siisti juttu: sain tietää, että joku muukin kuin kaverit lukevat mun blogia, ihan mahtavaa <3.

xxx

-Minna