Mennään sitten itse asiaan eli kisareportaasiin..
Kuten aikasemmassa tekstissä jo tuli ilmi, että haasteita tuli matkan varrelle ennen H-hetkeä; akilles kipuili ja flunssa pukkasi päälle. Perjantaina, kun lähdin bussilla kohti Helsinkiä, niin olin todellakin flunssainen; päätä jomotti ja molemmat sieraimet oli tukossa.. Bussimatkalla luin uusinta Juoksija-lehteä, jossa oli iso artikkeli sydänlihastulehduksesta. Joku taikauskoinen voisi sen ajatella olevan jokin merkki :D. Lauantaina kipeä olo jatkui ja voitte kuvitella kuinka minua suorastaan v***tti olla maratonin yhteydessä järjestettävillä messuilla, josta seuraavan päivän juoksunumerot noudettiin. En ollut laisinkaan varma, että pystynkö juoksemaan ja pääkopassa pyöri vielä lehden sydänlihastulehdusjuttu. Illalla olo alkoi pikkuhiljaa paranemaan ja nenäkin aukesi, "kyllä mä juoksemaan meen" mietin vielä nukkuumaan mennessä (menimme nukkumaan varmaan ennen 21). Sunnuntaina kello soitti klo. 5.00 ja olo oli hyvä! Puoli kiloa appelsiineja, triplamäärä vitamiineja oli auttanut!! Hieman kurkussa tuntui flunssaselta ja nokka ei 100% ollut auki mutta kyllä juosta pystyy ja varmaan aika lujaakin.
Tuntia ennen menin lähtöalueelle ja nopeasti odotusaika menikin vaatteiden vaihtoon ja vessassa käytiin. Verkkasinkin vähän ennen starttia ja huomasin oikean akilleen olevan ok, pieni jäykkyys siinä tuntui mutta ei haitannut menoa. JES! Triplamäärä kalaöljyä auttoi, varmasti myös monen päivän lepo ja kinesioteippi.
Klo. 8.45 starttasi Berliini maraton 2014 Black Pearlin (He's A Pirate) tahtiin ja on muuten huippu biisi <3. Olen tätä popitellut aina rankoissa vetotreeneissä mutta nyt siitä tuli Berliilin maratonin biisi!
Ensimmäinen 10km oli ruuhkaista ja kyllä pientä suomalaista ahdisti! Hahha! Piti ohitella, väistellä tungoksessa.. Ärsyttävää!! Sain mojovan osuman sääreeni juomapaikalla, kun joku innokas juoksija potkasi minua eli tällaista menoa maailmalla. :D No, ei se sattunut mutta kiva mustelma jäi muistoksi.
Sykkeitä seurasin koko kisan ajan, oli päättänyt, että jos jotain epänormaaleja tuntemuksia tai sykkeitten heittelyjä tulee, niin himaan vauhtia tai lopetan juoksun.. Kuitenkin oma terveys on tärkeämpi kuin yksi kisa!
Lähdin aikalailla 4.35 vauhtia kirmailemaan ja olo oli hyvä, juoksu kulki kevyesti. Matkalla räin ja yskin kuin pahatapainen teini, joten hieman sain outoja katseita kanssajuoksijoilta mutta who cares!?! Kunhan räkä lähtee liikkeelle ja pystyn juoksemaan.
Sykkeitä seurasin koko kisan ajan, oli päättänyt, että jos jotain epänormaaleja tuntemuksia tai sykkeitten heittelyjä tulee, niin himaan vauhtia tai lopetan juoksun.. Kuitenkin oma terveys on tärkeämpi kuin yksi kisa!
Lähdin aikalailla 4.35 vauhtia kirmailemaan ja olo oli hyvä, juoksu kulki kevyesti. Matkalla räin ja yskin kuin pahatapainen teini, joten hieman sain outoja katseita kanssajuoksijoilta mutta who cares!?! Kunhan räkä lähtee liikkeelle ja pystyn juoksemaan.
Maisemia en matkalla katsellut, ainoa kiintopiste oli edessä olevat juoksijan ja välillä kuikuilin yleisöä ja koetin bongailla suomalaisia. Parhaimmat tsempin oli viimeisillä kilometrillä, kun kuului välillä: "GO MINNA" ei sillä, että kaikki olisi minut tunteneet, vaan nimeni luki numerolapussa :D. Myöskin (ruotsalaisten) naisten ohittelu tsemppasi! Hahha! Ylipäätään tavoite ohittaa vielä joku auttoi eteenpäin viimeisillä, ei niin nautinnollisilla, juoksukilometrillä.
Sykkeet pysyi normaaleina ja matka taittui yllättävän nopeasti. Puolessa välissä matkaa, päätin hieman kiristää juoksua, sillä energiaa riitti ja ajattelin, että mitä nopeammin juoksen, niin sitä nopeammin olen maalissa, sen jopa tällainen blondikin ymmärtää. Hahah!
Lopussa sykkeet olivat jo yli 180 ja päätin etten uskalla loppukiriä ottaa ja nostaa sykkeitä maksimiin, sillä yhä pelkäsin sydämeni puolesta. Enkä todellakaan tiedä olisinko terveenä jaksanut edes paljoakaan nopeampaa enää juosta..
Maaliin saapuessa tuttu kipu valtasi jalat kun pysähdyin.. Pakko vain kävellä eteenpäin ja saada jostain vettä.. Sykemittaria katsoessani tajusin, että juoksuaan oli mennyt todella hyvin, eikä sydämessäni ollut outoja tuntemuksia!
Berliinin maratonin juoksin aikaan 3.11.47, pääsin naisten sarjassa sijalle 106 eli vissiin ihan hyvin, Tärkeintä minulle oli kuitenkin päästä juoksemaan ja saapua maaliin hengissä ja terveenä!
Toki, pakko kertoa ettei flunssa jäänyt kisamatkalle, vaan illalla kurkku oli todella kipeä ja ääni kadoksissa.. Mutta nyt pystyin ihan vain keskittymään rauhassa paranemaan, eikä tarvinnut enää stressata pääseekö juoksemaan vai ei.
Haluan kuitenkin ehdottomasti sanoa ettei kipeänä oikeasti ole viisasta treenata tai kisata!! Eikä ainakaan jos on ollut kuumetta (minulle ei kuume noussut minään päivänä)! Itse uskalsin lähteä juoksemaan, sillä treeniä on viimesen vuoden aikana tullut paljon ja tunnen kroppani jo aikas hyvin, tiedän omat normaalit sykkeet yms. Mutta edelleenkin korostan, että jos epäröit: "olenko jo tarpeeksi terve" niin jätä mielummin väliin. Tee niin kuin minä sanon, älä niinkuin minä teen ;) hahah!
Juoksun jälkeen nukuin paljon ja söin hyvin, ravitsevaa ruokaa eli en uskaltanut sydäntäni enää kiusata esim. alkoholilla tai valvomisella. Voisikin sanoa, että minun lomani Berliinissä oli hieman mummomainen: aikasin nukkumaan ja muutenkin paljon lepoa.. Kivaa oli silti, kerron lisää toisessa postauksessa.
Kokonaisuutena Berliinin maratoni oli huipputapahtuma ja suosittelen KAIKILLE maratonareille! Koko ajan oli ihmisiä kannustamassa, ei tarvitse (todellakaan) yksin juosta missään vaiheessa. Nopea reitti, ei ole pientäkään mäennyppylää. Nyt siis vain arvontalipuketta täyttämään ensi vuodelle ;)!
xxx
-Minna
Juoksun jälkeen nukuin paljon ja söin hyvin, ravitsevaa ruokaa eli en uskaltanut sydäntäni enää kiusata esim. alkoholilla tai valvomisella. Voisikin sanoa, että minun lomani Berliinissä oli hieman mummomainen: aikasin nukkumaan ja muutenkin paljon lepoa.. Kivaa oli silti, kerron lisää toisessa postauksessa.
Kokonaisuutena Berliinin maratoni oli huipputapahtuma ja suosittelen KAIKILLE maratonareille! Koko ajan oli ihmisiä kannustamassa, ei tarvitse (todellakaan) yksin juosta missään vaiheessa. Nopea reitti, ei ole pientäkään mäennyppylää. Nyt siis vain arvontalipuketta täyttämään ensi vuodelle ;)!
 |
| Juoksun jälkeen kauniin punaisena.. Niin vaatetukselta kuin naamasta :D |
xxx
-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti