Onnistunut puolikas

Vihdosta viimein ehdin hetkeksi istahtamaan alas ja kirjoittamaan "kisakuulumiset" viime lauantain Tampere maratonin puolikkaasta. Juoksu kulki omalla kohdallani hyvin, ennätys tuli, JES! 1.29.55 oli aika, viimeiset loppukirit siis kannatti. :) Juoksu meni myös "oikeaoppisesti" eli hieman loppua kohden kiihdyttäen.

Juoksutapahtumia on viime aikoina tullut aika säännöllisesti juostua, joten nyt en puolikasta juurikaan jännittänyt, fiilis oli vähän kuin olisi kovemmalle lenkille lähtenyt :D. No, ehkä hieman liiottelen, aamulla vähän perhosia lenteli vatsassa mutta muuten olo oli hyvä. Tietysi mielessäni on pyörinyt niin paljon jännittävä juttuja, että puolikkaan juoksu oli nyt vähiten pelottava homma..

Lauantain sää oli todella mainio juoksua ajatellen, ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä. Lähtö oli Ratinan stadionilta, josta lähdettiin Arborettumiin ja kohti Härmälää, aikalailla omia vakkarilenkkireittejä. Huomasin tutulla reitillä olevan suuret edut; pystyin psyykkaamaan itseäni aina (vähäisiin) ylämäkiin ja kokoajan tiesin missä kohtaa ollaan ja miten paljon on matkaa enää jäljellä. Reitti oli siis reilu 10km lenkki, jonka kiersin kahteen kertaan. Maasto oli todella tasainen, tänne siis kannattaa ennätykset tulla tekeen ;). 

Fiilikset pysyvät koko kisan ajan hyvänä, missään kohtaa ei ollut "tuskaa", jotenkin lopussa tuntui: "oho, joko mä oon tässä? Tästähän ei oo enää paljoa maaliin". Mutta aikalailla täysiä juoksin, en usko että paukkuja olisi enää juurikaan ollut parempaan suoritukseen.. Ainoa fiiliksen tuhoja oli ensimmäisen kierroksen loppupäässä, kun kärpänen lensi silmään!! Siinä alkoi suoraan sanottuna ****ttaan :D. Yritin räpsytellä ja varovasti sormella kaivaa silmää (etten muussaa sitä kärpästä sinne), olin varma, että piilari lähtee silmästä ja sitten joudun juoksemaan yhdellä silmällä :D hahahah! No, jonkin ajan räpyttelyn jälkeen kärpänen ei enää vaivannut ja pysty taas keskittymään juoksuun. Se löytyi sitten,juoksun jälkeen, alaluomesta (vai miksikä sitä nyt kutsutaan).

Ajattelin lähteä juoksemaan 4.20 vauhtia mutta jotenkin alussa sitä lähti aika hurjaa vauhtia liikkeelle:alle 4min/km, onneksi tajusin hidastaa! Vauhti vaihteli 4.00-4.25 välillä koko kisan ja loppujen lopuksi keskivauhti oli 4.11. 

Entistä enemmän olen tullut siihen tulokseen, ettei näihin juoksuihin kannata sen kummemmin ruualla valmistautua. Se on se arkiravitsemus, joka merkitsee! Se mitä syöt ja juot joka päivä, myös lepopäivinä. Miten syöt ennen ja jälkeen treenin.. En syönyt mitään erikoista, enkä oikeastaan juonutkaan sen kummemmin. Ainoastaan kisa-aamuna join Veden sijasta Hydratea, joka nesteyttää mutta ei pissata. Juoksin kisan kahdella pirtelöllä ja tuorepuurolla, juurin ennen lähtöä otin yhden geelin, joka riittikin koko matkalle. Toki, tämä oli puolikas ja maratoniin tulee matkaa puolet lisää mutta Berliinin en myöskään ole ajatellut mitenkään tankata. Syön vain samallalailla kuin tähänkin asti. Kalorinkulutus ei puolikkaalla päätä huimaa, vaivaiset 896kcl eli paljoa ei tarvitse syödä, että määrä täytyy, joten järkikäteen näiden "hiilarimättämisten" kanssa ja kannattaa keskittyä siihen jokapäiväiseen hyvään syömiseen..

Hyvällä fiiliksellä treenaaminen jatkuu kohti Berliiniä. Kolmen viikon kuluttua voi olla, että masussa on vähän enemmän perhosia ;)!

Kauniin punaisena maaliin..

xxx

-Minna