Tänään on treenien osalta ollut lepopäivä ja samalla kehonhuoltoa. Olen nyt kerta viikossa käynyt kiropraktikolla ja tänään oli taas rusauttelua kerrakseen.
Kuinka ihminen voikin olla näin jumissa joka paikassa!? Kiropratikkokin sanoi, että saisi kyllä pikkuhiljaa alkaa paikat aukeamaan.. Joka kerralla on aina ollut uusi paikka lukossa eli hommaa piisaa!
Mutta sitten itse asiaan: haluan vähän kertoa historiaa.. eli miten olen innostunut ylipäätään juoksusta ja etenkin miten olen hurahtanut kiusaamaan itseäni niinkin tyhmällä matkalla, kuten maraton. 42km on aika pitkä matka ja moni kaveri onkin sanonut, että hölmöö juosta sellanen matka, kun sen voisi myös ajaa autolla!! :D niimpä niin, tottahan se on mutta voihan 100m myös kävellä, että miksi sellanen matka tarttis täysiä juosta..
Urheilulajeista olen kokeillut aika montaa ja aina kaikki on ollut alottaessa tosi kivaa ja siistiä!
Olen tanssinut teini-iässä balettia, jazzia ja hip hopia mutta ne jäi. Lenkkeily tuli kuitenkin tanssin tilalle teininä: mulla oli vakkarilenkki, jonka juoksin monesti viikossa ja lumien tultua se lenkki muuttui hiihtoladuksi, joten hiihdin sit tän saman lenkin :D osasin siis jokaisen mutkan ja maan vaihtelut unissani (yhtään en siis kaavoihin kangistu ;)). Lenkkeilyn lisäksi innostuin tenniksestä, jota sitten pelasin parisen vuotta mutta sekin jäi...
Lukion alotettuani aloin harrastamaan kuntonyrkkeilyä Nääshallilla, se oli kivaa -aluksi- mutta sitten treenit alko oleen ihan samalaisia joka kerta. Päätin sitten vähän lisätä haastetta ja aloittaa thainyrkkeilyn, se vasta kivaa olikin! Pääsi mätkimään kunnolla ja treenit oli kovia. Itseasiassa thaikkutreeneissä tapasin avopuolisoni, hakattiin toisiamme ja sit kolahti :D ei vaiskaan! Ei olla taidettu sparrata edes ikinä keskenämme..
Thainyrkkeily alkoi sitten olemaan tosi suosittu ja treeneissä oltiin kuin sillit suolapurkissa.. Ei ollu enää yhtään kiva, kun alottelijat ja edistyneet oli sitten samassa ryhmässä, joten sekin jäi..
Jumppavuodet alkoi thainyrkkeilyn jälkeen. Liityin GoGo:lle ja sielä jumppasin lukioaikoina 5-12h viikossa.. Jumpat tuli kyllä koluttua kaikki läpi ja kivaa oli mutta 4 vuotta jumppia tahkottuani pumpit, stepit ja combatit alkoi jo vähän tympiin.
Keväällä 2011 hieroin ystävääni Tiinaa, joka oli juossut maratonin ja oli valmistautumassa toiselle maratonille, Tukholmaan. Olin ihan myyty: joku on juossut maratonin ja mä tunnen sen!! :D Teininä oli jo päättänyt, että joskus juoksen maratonin mutta täytyy sanoo, että se oli kyllä hautautunut aika pohjalle..En tiedä olisinko vielä ilman Tiinaa juossut maratonia, joten Tiinalle oon niin kiitollinen, hän on kyllä sellainen tehopakkaus ja tsemppari <3.
Muistan vieläkin sen niin selvästi kun Tiina sanoi "ilmottaudu vaan maratonille ja sitten kun se on maksettu niin sit sun on pakko vähän niinku juosta" :D (siteeraus ei ole ihan varmastikkaan täysin sanasta sanaan oikein mutta asian ydin tulee selville).
Minä siis reippaana tyttönä tottelin ja ilmottauduin syksyn Varalan maratonille. Varala oli sen takia mun valinta, kun se oli lähellä.. Ja kun siitä vielä facessa mainosti, niin pakkohan se oli juosta.
Nyt sitä siiten on Varalan lisäksi juostu Tukholma, Amsterdam ja Forssa. Voin sanoo, et nälkä kasvaa syödessä..
Tällasta tällä kertaa, tuli muuten aika maratonteksti!
xxx
-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti