Raskausviikko
34 alkoi eilen ja h-hetki lähenee koko ajan (alle 7 viikkoa laskettuun
aikaan!!). Olen voinut edelleen hyvin ja uskoisin loppuajan sujuvan samaan
malliin. Olettamukseni raskaudesta (jo ennen raskautta) oli paljon
pessimistisempi; kuvittelin raskausajan olevan särkyjä, kolotuksia,
itkupotkuraivareita.. Mutta ei! Minulla kroppa voi hyvin eikä mielikään
ailahtele suuresti. Tietysti aina kuulee enemmän ikäviä kokemuksia, ehkei
suomalainen osaa tai kehtaa hehkuttaa hyvää ja onnellista oloa. Olisihan se
noloa jos naapuri pahoittaa mielensä kun et voi yhtä huonosti kuin toinen.
Vauhtini
on toki hidastunut, tehokkuus kärsinyt ja keho kangistunut. Kenkien laitto on
mahan takia vaikeampaa, 10kg:n lisäpaino ja jaettu verenkierto hengästyttää
pienessäkin ylämäessä. Heräilen öisin ja kokonaisvaltainen väsymys vaivaa
pitkän työpäivän jälkeen. Nämä asiat eivät kuitenkaan hankaloita elämää sen
kummallisemmin. Muutokset ovat tapahtuneet vähitellen, joten pääkoppani on
pysynyt muutoksessa mukana. Olen oppinut olemaan lempeämpi keholleni, kasvaahan
sisälläni pieni ihminen ja hän vaatii oman osansa voimistani.
Valehtelisin
jos väittäisin ettei ”pakkolepo” ole lainkaan ärsyttänyt minua. Ajoittain on
harmittanut todella paljon löysäillä. Aikaisemmat kevyet aktiviteetit kuten
koiran lenkitys, siivous, kaupassa käynti kävellen, ottaa nykyään kropan päälle
ja liitoskipujen vaivatessa on minun jätettävä asioiden hoitoa väliin. Rami on
ollut todella huolehtivainen ja välillä ehkä jopa vihainen kun olen koettanut askareita
hoitaa, vaikka olisi ehkä pitänyt ottaa rauhallisemmin.
Minulla
alkoivat liitoskivut varhaisessa vaiheessa. Olen päivittäin jaloillani paljon
ja työmatkapyöräilyn jäätyä tulee ”pakollisia” arjen kävelyitä (työmatkat ja
koiran ulkoilutus) tehtyä noin 10 kilometrin edestä, välillä enemmän ja
toisinaan vähemmän. Kipuihin ei auta muuta kuin lepo ja makoilu. Pelastukseni
on ollut ajoittaa päivääni ”välikuolemia”, jolloin pötkötän hoitopöydälläni
10-15min., jonka jälkeen taas jaksaa. Suosittelemisen arvoinen tuote on ollut
hyvä tukivyö, joka keventää häpyluulle kohdistuvaa painetta.
Raskausajan
suonikohjuista en ollut kuullutkaan ja tietysti minulle niitä on siunaantunut. ”Ihastuttavat”
suonikohjut alkoivat ilmestymään 20 raskausviikon paikkeilla nivusiin ja
lähentäjiin. Onneksi ei ole uikkarisesonki! Eikä ongelmaan ole auttanut 24/7
päällä olevat tukisukkahousut tai jalkojen nostelu. Toki, enhän pysty jalkoja pitämään ilmassa kokoaikaa, sillä onhan töitä tehtävä ja muutkin arjen asiat
hoidettava. Lohdutuksena olen kuullut niiden poistuvan synnytyksen jälkeen,
toivokaamme näin käyvän myös minulle!
Olen
äärimmäisen onnellinen helposta raskaudesta, mikä on mahdollistanut liikkumisen koko raskauden ajan.
Rakastamani juoksu jäi viikolle 30. Ensiksi SI-nivel alkoi oireilemaan löystyvien
sidekudosten vuoksi ja pidin pari viikkoa juoksutaukoa. Vaivan helpottuessa
kokeilin juoksua mutta keho ei siitä enää tykännyt; supistukset iskivät päälle.
Nykyään hengästyn myös hyvin nopeasti, joten on varmasti järkevämpi kävellä
vauhdikkaasti hyvässä ryhdissä kuin yrittää lyllertää juoksua muistuttavaa
lajia.
Omien
lenkkien jäätyä olen tehnyt enemmän kotijumppaa kehonpainolla, TRX-nauhoilla ja
pienillä käsipainoilla. Keskittynyt vahvistamaan koko kehoa järkevästi ja
turvallisesti. Lihaskuntojumppaa tulee tehtyä 3-4x viikossa 30-60min.
kerrallaan. On ihana huomata ryhdin pysyvän ja myös sen ettei lihakset ihan ole
kadonneet, vaikka niiden päälle on hieman pehmeää kerrosta tullut lisää :D.
Alaselkäkivut
olen kokonaan välttänyt ja uskon sen johtuvan päivittäisestä liikkuvuus-jumpasta.
Pyrin tekemään joka aamu noin 15min. kestävän jumpan, jossa käyn
lihaskalvoketjut läpi ja otan parit pakaraa aktivoivat liikkeet mukaan. Jos alaselkä
alkaa yhtään oireilemaan kesken päivää, teen muutamat lantion käännöt tai
kissan/lehmän selkä -liikkeen ja kipu on poissa. Liike on lääke myös raskausaikana.
Minulla
on hyvä työ raskaana olemiseen :D. Pystyn seisomaan, istumaan ja vähän
liikkumaan päivän mittaan. Eikä minulla vatsa ole kovinkaan suuri, jotta se
olisi tiellä. Moni ajattelee hieromisen olevan raskasta ja toki se onkin
fyysinen mutta koen paremmaksi pysyä liikkeessä koko ajan kuin sen, että
joutuisi istumaan koko päivän.
Taukoja
pidän enemmän kuin aikaisemmin. Pyrin kerran päivässä pitämään vähintään yhden
tauon, jossa pääsen makoilemaan ja tietysti säännöllinen syöminen on tärkeää.
Säännöllinen syöminen on ollut elämäntapana jo kauan, kovaa treenatessa on must-juttu
pitää energiat tasassa jos haluaa treenien kulkevan.
Tämän
hetkiseen matkaan mukaan mahtuu hieman kipuja, väsymystä, turhautumista ja suonikohjuja mutta mielestäni kaikki on
kuitenkin ollut hyvin helppoa ja leppoisaa. Katsotaan kuinka homma etenee
loppua kohden. Vetovoiman lakiin uskovana mieleni on rauhallinen ja tiedän
kaiken menevän hyvin J.
 |
| Peiliselfien masupäivitys |
Ihanaa viikkoa!
xxx
-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti