Täällä jälleen!
Vihdoinkin saan rauhassa istahtaa alas ja käyttää
vapaa-aikaani kirjoittamiseen, viimeinen puoli vuotta on sujahtanut nopeasti
työn ja kahden koulun välillä, juoksu ja
treeni on mennyt vaatimattomasti taustalla. Yhteen postaukseen en rupea kovinkaan
tarkasti kuulumisia rustailemaan, vaan ajattelin pintaraapaisuna vähän
aktivoida kirjoitustaitojani, turista kuulumisia ja fiiliksiä vähän kaikesta..
Viime perjantaina oli viimeinen näyttökoe hierojan
erikoisammattitutkinnosta. Mikäli ihmettelet koko tutkinnon tarkoitusta, niin
parin vuoden ajan olen suorittanut yrittäjän oppisopimuksella koulusta, joka
koostuu neljästä eri näyttötutkinnosta: urheilijan lihashuolto, nivelten
käsittelyhoitoa/mobilisointia, hierojatyön arvioitsijana toimiminen sekä
kipu-asiakkaan hoitaminen. Opiskelu on ollut pääsääntöisesti itseopiskelua
etänä mutta jokaiseen tutkinnon osaan on ollut kaksi viikonloppua lähiopetusta
sekä tietysti oman tuutorin kanssa tapaamisia.
Koko koulutus oli paljon vaativampi mitä alkuun luulin mutta
opin äärettömän paljon! Sain uutta innostusta ammattiini ja minulla on
suunnattomasti enemmän työkaluja hoitaa asiakkaita, lisäksi innostus oppia
lisää kasvoi, eli ehdottomasti pitää koettaa pysyä ajan hermolla ja kehittää
itseään säännöllisesti.
Toinen koulu, joka alkoi syksyllä, on Varalan personal
trainer –koulutus, joka vielä jatkuu toukokuulle. Tähän asti olen
pääsääntöisesti tehnyt vain kehonpainoharjoittelua mutta koulutuksen myötä
tajusin, että ehkä olisi hyvä
monipuolistaa treenaamista ja kehittää myös voiman eri osa-alueita salilla. Minusta
tuskin ihan ”perus” kuntosali PT:tä tulee, sillä edelleen koko kehon käyttö ja
toiminnallinen treeni on juttuni mutta siihen on tullut lisänä yhdistää
painojen kanssa pelaamista ja pakko myöntää, että kyllähän kyykky ja mave ovat
aika kuningas-liikkeitä ihan kaikille.
Treenaamisesta ja juoksusta ei kovinkaan paljoa ole
kerrottavaa, treeni on ollut enemmän siinä elämän mukana tulevaa juttua.
Loppukesästä koin olevani aika finaalissa jaksamisen kanssa, joten päätin
lyhentää treenausta enemmän 10km matkaan tähtäävää ja tulevan kesän tavoitteet
on parantaa 10km ennätystä. Katsotaan sitten syksyllä jos kesä menee hyvin,
että voisiko maraton olla vielä ensi syksylle tavoitteena.. Lenkit ovat
lyhentyneet ja aikaa kuluu hieman vähemmän arjessa juoksuun, välillä kaipaan
kolmen tunnin lenkkejä mutta toisaalta ohjelmassa on vielä yli 20km juoksua,
joten pitkää lenkkiä saa tehdä.
Uutena vuotena minun piti kirjoittaa tulevan vuoden
tavoitteista ja ”lupauksista” mutta kärvistelin kotona flunssassa, joten en jaksanut
keskittyä muuhun kuin niistämiseen ja tukkoiseen oloon :D mutta haluaisin jakaa
ajatuksia minun tulevasta vuodestani, eihän tässä ole kuin vasta kuukausi menty
uutta vuotta.
Eräänä syksyisenä lauantaiaamuna kuuntelin lenkillä yhtä
lempi podcastiani, jossa podcast vieras kertoi ajatustaan, miten voisi kehittää
itseään mutta unohtamalla ankarat uuden vuoden lupaukset, mistä valitettavasti
nykyään puhutaan enemmän vitsinä, eikä kukaan enää mitään sen vuoksi edes
lupaa.
Vieras oli sitä mieltä, että vuodelle olisi hyvä antaa jokin
sana, jonka avulla voisi kehittää itseään, sanan, johon pystyisi keskittymään
vuoden ajan. Minulle tuli heti mieleen vain yksi asia: KESKITTYMINEN olisi
minun punainen lanka vuonna 2018!
Keskittyminen, mitä se tarkoittaakaan.. Ajattelen niin, että
keskityn tänä vuonna ainoastaan jo meneillään oleviin asioihin, enkä haali
lisää ”uusia juttuja”, mihin minulla on aina tapana ryhtyä. Keskityn
ohjaamiseen ja sen puolen kehittämiseen sekä lisäämiseen, hierontatyöt pysyköön
ennallaan. Ystävissä ja perheessä keskityn pitämään yhteyttä ja käytän aikaani
vain ihmisiin, joita todella haluan nähdä, ihmisiin joista saan energiaa <3.
Keskityn juoksemaan ja tekemään omaa treeniä, kuuntelemaan itseäni; keventämään kun tarvii
ja piiskaamaan kovempaa kun jaksaa.
Keskityn olemaan läsnä hetkessä, oli hetki mikä tahansa,
enkä miettimään ”sitten kun..” tai tekemään ja miettimään samalla jo
seuraavaksi tehtävää asiaa.
Ei siis mitään ”maata mullistavia” lupauksia, vaan lähtee
pienistä asioista, jotka loppujen lopuksi ovatkin yllättävän isossa osassa
elämää.
Oletko sinä miettinyt tämän vuoden teemaa tai sanaa, joka
voisi hyvin olla punainen lanka sinun tulevalle vuodellesi? Eikä hei haittaa,
vaikka vuosi on jo pyörähtänyt käyntiin, vielä ehtii!
Palataan pian!
xxx
-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti