Vanha koira ja uusi vauva-arki

Chili on ollut ”vauvamme” ja huomion keskipiste jo kohta 10 vuotta. Koira on meille tärkeä perheenjäsen, josta haluamme pitää hyvää huolta. Isäni vitsailee, että huolehdimme koirastamme paljon enemmän kuin moni lapsestaan..  Kertun synnyttyä tilanne hieman muuttui ja vauva saakin paljon enemmän huomiota. Lapsi menee koiran edelle tarpeissaan mutta olemme pyrkineet Chiliä huomioimaan edelleen ja mielestäni onnistuneet siinä.

En luonut ennakko-odotuksia miten Chili tulisi vauvan hyväksymään; miksi stressata etukäteen. En missään vaiheessa ole koiraamme epäillyt tai pelännyt hänen käyttäytyvän väärällä tavalla vauvaa kohtaan. Luotin ettei se ainakaan ole aggressiivinen tai mustasukkainen vauvalle, päinvastoin enemmänkin ajattelin Chilin suojelevan Kerttua.

Synnäriltä tullessamme menin ensimmäisenä sisään, olihan ollut pois 6 päivää, Chili on aina ollut mammanpoika, joten  se oli hyvin onnellinen nähdessään minut. Hetken kuluttua Rami tuli vauvan kanssa. Alkuun Chili ei edes tajunnut, että kantokopassa oli elävä otus :D. Kertun hikka paljasti Chilille, että kotiin oli tullut uusi asukas. Hän haisteli varovasti ja oli ihmeissään mutta ei Kertusta sen enempää kiinnostunut, meidän saapuminen oli parasta! Pari päivää Chili seuraili mitä puuhaamme vauvan kanssa mutta sen jälkeen hän tottui uuteen elämäämme, eikä ole kiinnostunut keskeyttämään uniaan vaipan vaihtoon tai itkemiseen. Tosin kanniskellessamme itkevää vauvaa ympäri kämppää Chili katsoo hyvin ”kauhuissaan” jos meinaamme tuoda huutavaa Kerttua makuuhuoneeseen, jossa Chili nukkuu. Vitsailemme Chilin sanovan mielessään meille: ”ette varmaan tuo sitä tänne huutamaan!"

Vauvan lähellä Chili liikkuu varovaisemmin, hän ymmärtää kyseessä olevan pieni tyyppi, jonka lähellä ei saa riehua. Päivittäin hän haistelee ja tervehtii Kerttua mennessään ohi mutta ei nuolaise (onneksi). Vauva saa olla rauhassa lattialla, sillä Chilihän on hienopieru ja nukkuu vain joko sohvalla tai sängyssä.

Ja kyllä, koira nukkuu edelleen sängyssä, tosin meillä vauva on alusta alkaen nukkunut omassa sängyssä. Aamuisin (erittäin harvoin) saatan ottaa viereeni mutta en ole missään vaiheessa halunnut opettaa vauvaa nukkumaan meidän vieressä, eikä Kerttu ole sänkyymme edes kaivannut; hän nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä nopeasti ja tyytyväisenä.

Mielestäni koira tulee halutessaan moikkaamaan vauvaa, eikä minun tarvitse heitä tuputtaa olemaan lähekkäin. Kertun alkaessa liikkumaan, täytyy varmistaa koiralle oma rauha ja ”turvapaikka” sekä opettaa heti ettei nukkuvaa koiraa häiritä.

Aamuihmisenä aamulenkit ovat aina olleet minun ja Chilin juttu. Päätin etten niistä en luovu vauvan synnyttyä, eikä ole tarvinnut.  On ihanaa käydä aamusta ulkona, vain minä ja Chili, Rami saa jäädä ennen töitään (yleensä nukkuvan) Kertun kanssa kotiin. Lenkit ovat vakiintuneet klo 5-6 välille, huonon yön jälkeen saatan jatkaa vielä unia lenkin jälkeen (minulle ei tuota ongelmia nukahtaa uudestaan). Aamun aloitus omalla ajalla tuo energialatauksen päivään, jolloin olemme kotona keskenään, lisäksi on ihanaa antaa vain Chilille huomioni.

Chili on oppinut hienosti kulkemaan vaunujen kanssa, toki ensimmäiset lenkit mentiin hampaita kiristellen (kiroillen) ja kärsivällisyyttäni koeteltiin.. Mutta nykyisin voimme lenkkeillä missä vain, varsinkin Kertun ollessa kantorepussa. Päivälenkki rytmittää kivasti päivää ja arkirutiinit ovat muodostuneet sen ympärille.  Missään vaiheessa lenkit eivät ole tuntuneet rasittavilta tai etten jaksaisi lähteä päivällä ulos.  Tietysti välillä  väsyttää TODELLA paljon mutta ulkoilma piristää, elämä on  aina parempaa lenkin jälkeen! Tietysti myös vauvan pitää saada raitista ilmaa; meillä ei Kerttu nuku päikkäritä parvekkeella, vaan liikkuvissa vaunuissa.

Kohta 10 vuotta täyttävä Chili on jo vanha koira ja haluan päivittäin viettää aikaa sen kanssa ja huolehtia hänelle onnelliset vanhat päivät <3.

Loppukevennyksenä: Meidän toinen yö kotona Kertun kanssa oli raskas, hän huusi klo 3.30 asti yöllä. Se oli myös Chilille liikaa; noin yhden aikaa hän katsoi huutavaa Kerttua ja hyppäsi pois sängystä siirtyäkseen olohuoneen sohvalle nukkumaan. Chili ei ole koskaan aikaisemmin poistunut yöllä sängystä, joten olemme tilanteelle nauraneet. Onneksi sen yön jälkeen ei Kerttu ole edes öisin huutanut (herään häntä syöttämään ennen itkun alkamista) ja Chili on saanut nukkua rauhassa.

Onko muilla" karvaiset lapset" (koira(t)) miten reagoineet vauvaan?

xxx

-Minna