Sit kun..

Jokainen meistä on varmasti sortunut lupaamaan itselleen tai muille, kuinka asiat tulee muuttumaan sitten kun.. Odotamme elämämme muuttuvan ja parantuvan saavutettuamme tietyn etapin; opiskeluiden päätös, loma kesä/talvi, lasten kasvaessa, eläkeikä. "Sitten kun" on usein käytetty termi asioiden lykkäämiseen ja epämääräisen lupauksen antamiseen; ”sitten kun kiire loppuu” tai ”minulla on aikaa”, ”oikean hetken koittaessa”.. Onhan näitä.

”Sitten kun” on termi, jonka taakse voi piiloutua, kun muutos pelottaa, eikä ole valmis tekemään asioiden eteen mitään. Toinen ääripää on liiallinen suorittaminen, jonka kuvitellaan loppuvan sitten kun asiat on saatu tehtyä.

Tavoitteita ja tulevaisuuden haaveita on hyvä ja pitää olla mutta omalla kohdallani olen taipuvainen menemään laput silmillä kohti tavoitetta ja odotan asioiden olevan sitten vasta hyvin kun tavoite on saavutettu. Näin jälkikäteen ajateltuna olen unohtanut monessa tapauksessa nauttia arjesta ja matkasta tavoitteita kohti, olen huomannut ettei avain onneen ollutkaan ainoastaan päästä tavoitteisiin.

Olen juossut vain tavoitteet ja uudet enkat silmissä, unohtaen edes miksi juoksen. Enkä ole juoksutavoitteitani vielä edes saavuttanut, edelleen haluan alittaa 3h maratonilla. Nyt ollessani paljon huonommassa fyysisessä kunnossa, osaan arvostaa omia suorituksiani viime vuosilta mutta silloin en niin ajatellut. En ollut mielestäni vielä tarpeeksi nopea, jotta olisin ollut tyytyväinen suorituksiini.. olisin ollut onnellinen vasta sitten kun juoksen alle 3h maralla, vai olisinko!?

Samalla lailla olen suorittanut koulutuksia ja työtä, minulla on ollut tavoite ja olen ajatellut, että sitten kun valmistun koulusta (joita aina tuli lisää J) alan tekemään muutoksia ja järkeistämään eri töiden ja vapaa-ajan suhdetta.

Suunnittelu on hyvä asia mutta liikaakin voi  suunnitella. Jahkaillaan ja suunnitellaan niin perinpohjaisesti, että toteutus jää. Mikään ei kuitenkaan suunnittelemalla muutu, vaan muutokseen vaaditaan tekoja.

Minä tunnustan olevani  ylisuunnittelija aina välillä. Olen visioinut hienoja työkuvioita, joita voisin tehdä mutta en sitten kuitenkaan ole suunnitelmien eteen tehnyt tarvittavaa työtä. ”Sitten kun minulla on aikaa, niin toteutan suunnitelmat”, olen uskotellut itselleni.

Muutokset ovat pelottavia mutta olisihan aika tylsää jos mikään ei koskaan muuttuisi tai kehittyisi. Onko se pelko vai laiskuus aloittaa jokin muutosprosessi? Omalla kohdallani on kyse molemmista. Omat juurtuneet rutiinit ovat turvallisia, ”näin olen tehnyt ja tämä toimii hyvin”. Mutta joskus sitä huomaa löytävänsä paljon fiksumman erilaisen tavan toimia, josta saa enemmän hyötyä konkreettisesti tai henkisesti.

Mikäli nykyhetki ei sinua miellytä, pieniä muutoksia pystyy aina tekemään heti eikä huomenna tai sitten kun on oikea hetki. Sen voin sanoa ettei rahaa tai vapaa-aikaa koskaan ole liikaa, jolloin olisi ”muka” helpompi aloittaa.

Seuraavan kerran kun huomaat käyttäväsi lausetta ”sitten kun”, mieti oletko tosissasi. Liikkumisen, terveellisemmän syömisen, somen vähentämisen, nukkumisen lisäämisen, elämästä nauttimisen voi aloitta heti ja tehdä se pienin askelin.

Minä toteutan tämän vuoden teemaani olemalla läsnä nykyhetkessä. En liikaa keskity miettimään tai stressaamaan tulevaa, vaan nauttimaan tässä ja nyt.

Ajatukseni ovat harhailleet viime kuukausina malttamattomina äityslomaan ja vauvan tuloon. Olen pyrkinyt muistuttelemaan itselleni monessa kohtaa  olemaan läsnä tässä ja nyt, sillä elämä tulee pian muuttumaan ja monet nykyiset itsestäänselvyydet eivät enää tule olemaan niin helppoja toteuttaa.

xxx

-Minna